Työpaikat ovat niin kovaa valuuttaa, ettei Kittilän Suurikuusikkoon suunnitellun kultarikastamon vastustajille ole juuri ymmärystä löytynyt. Kunnan johto ja osa kaivosalueen väestäkin pitää myrkkypelkoja turhina, koska ympäristölupavirasto on suunnitelmat hyväksynyt.
Riddarhyttan Resources Ab aikoo avata Kittilässä Euroopan suurimman kultakaivoksen, joka ensimmäisenä Suomessa käyttäisi kullan rikastuksessa syanidia. Toinen prosessissa kiviaineksesta vapautuva ympäristömyrkky on arseeni.
Lapin ympäristökeskus edellytti ensin syanidille nollapäästöjä, mutta hyväksyi sitten Pohjois-Suomen ympäristölupaviraston asettamat päästörajat. Kuivasalmen ja Nilivaaran kyläyhdistys ei taipunut, vaan vaatii valituksessaan Vaasan hallinto-oikeudelle ympäristöluvan kumoamista. Toisen valituksen tekivät Lintulan kylän asukkaat, jotka vaativat Seurujokeen laskettavien jätevesien johtamista kauemmas kylän alapuolelle.
"Kyse on uudenlaisesta toiminnasta, jonka koealueeksi nyt joudumme. Panokset ovat liian suuret", moittii hankkeen seurantaryhmässä istunut kunnanvaltuutettu Raimo Takalo.
Kuivasalmella ja Nilivaarassa on noin 70 asukasta, ja kaikissa lähialueen kylissä lähes kymmenkertainen joukko. "Vesistövaikutukset eivät koske kaikkia, mutta ilman kautta haitat voivat levitä laajemmalle", Takalo pelkää.
Matkailu ei kestä
syanidi-imagoa
Ihmisten terveyden ja ympäristön lisäksi rikastamo on valittajien mielestä uhka matkailulle, jonka rinnalla kaivoksen satakunta työpaikkaa ovat hyttysen ininää. Matkailu on imagopeliä. Vaikka turistin terveys ei olisi uhattuna, niin vuosia rakennettu mielikuva Kittilän koskemattomasta ja puhtaasta luonnosta on murskana, jos erämaassa Levin takana toimii syanidia käyttävä laitos.
Työllisyysvaikutuksiakin kuivasalmelaiset rohkenevat epäillä. "Saattoporastakin piti aikanaan tulla lottovoitto ja kunnan työllisyyden pelastaja, mutta eipä sen olemassaoloa juuri huomannut", arvioi kyläyhdistyksen puheenjohtaja Erkki Kuusela.
Rikastamon jätevesissä saa olla syanidia 0,4 milligrammaa ja arseenia 1 milligramma litrassa. Näilläkin määrillä Seurujokeen menee syanidia 2,6 kiloa vuorokaudessa ja 470 kiloa vuodessa. Rikastamo tarvitsee syanidia 400 tonnia vuodessa, ja sitä on varastoitava alueelle.
Kuivasalmelaisia kauhistuttaa ajatus kylän raittia porhaltavista autoista, jotka vievät kaivokselle päivittäistä 1000 kilon syanidilastia. Luvutkin ovat olleet kovin eläväisiä. Ensimmäisessä asukkaiden tiedotustilaisuudessa syanidin viikkotarpeeksi kerrottiin 30 000 kiloa, viikkoa myöhemmin se oli 20 000 kiloa ja kolmen kuukauden päästä enää 4 000 kiloa. "Määrä putosi sitä mukaa kun ihmisten epäluuloot tulivat ilmi", Raimo Takalo muistelee.
Aiemmat esimerkit
syövät luottamusta
Asukkaiden luottamusta kaivosyhtiöön ovat nakertaneet myös tutkimusvaiheen laiminlyönnit. Koelouhinnan yhteydessä jätevesiä pääsi Suurikuusikonojaan sellaisenaan, ja veden arseenipitoisuudet nousivat. Kun viranomaiset saivat tiedon asiasta, koelouhinta oli jo loppunut.
Kylissä on noteerattu myös maailmalta kantautuneet uutiset kaivosten jätevesaltaiden patojen sortumisista. Romanian taannoinen syanidikatastrofi voi selittyä kulttuurieroilla, mutta pienempiä vahinkoja on sattunut myös meillä. Ruotsin Jällivaarassa Aitikin kuparikaivoksen jätevesiallas murtui syksyllä 2000, ja jäteliemet valuivat Vassarajokeen.
Suurikuusikossa syanidivesi pumpataan ennen puhdistusta prosessista altaaseen, jonka liemessä saa olla enintään 50 milligrammaa syanidia litraa kohti. Pitoisuus on 125-kertainen sallittuihin vesistöpäästöihin verrattuna.
"Onhan meidän toiveemme pantu paperille, muttei se mitään muuta. Riski on yhä olemassa", Raimo Takalo arvioi.