On mentävä kauas nähdäkseen lähelle.
Bryssel ei ole Suomesta kaukana, mutta Euroopan parlamentista kotimaan haasteita ja vahvuuksia on voinut tarkastella etäisyyden päästä. Esimerkiksi Kiinan ja Etelä-Amerikan matkojen jälkeen näin suomalaiset itsestäänselvyydet uusin silmin. Puhdasta juomavettä, lähellä tuotettua turvallista ruokaa sekä uusiutuvaa lähienergiaa löytyy meiltä tuhlattavaksi asti, mutta lähivuosikymmeninä ne tulevat olemaan globaalisti äärimmäisen arvokas resurssi.
Muutama vuosi sitten tutkijat varoittivat puhtaan juomaveden loppumisesta. Bonnin julistuksessa 500 kansainvälistä tutkijaa totesi, että arviolta kolmasosa maailman asukkaista on jo nyt vailla riittävää makeaa vettä, ja tilanne tulee pahenemaan seuraavan ja sitä seuraavan sukupolven aikana. Vain 2,5 prosenttia maapallon vesistä on makeaa eli juomakelpoista ja suurin osa siitä on ikijäätä ja -lunta. Puhdas vesi ja viemäriverkosto on julistettu ihmisoikeudeksi, mutta saastuttamisen ja veden tuhlaamisen merkitys ei vieläkään ole kirkastunut.
Suomalainen pohjavesivaranto ja vesiteknologinen osaaminen tulevat vielä nousemaan arvoon arvaamattomaan.
Toinen itsestäänselvyys, jota olen oppinut parlamentissa arvostamaan, on suomalaisen ruuan puhtaus.
Olen ollut parlamentissa mukana neuvottelemassa eläinlääkintää koskevaa lainsäädäntöä. Ympäristövaliokunnan mietinnön esitellyt ranskalaiskollega muistutti parlamentissa, että maailman terveysjärjestö on varoittanut meitä antibioottien jälkeisestä aikakaudesta, jolloin antibioottiresistenssi aiheuttaa enemmän kuolemia kuin syöpä. Jos ha-luamme säilyttää antibioottihoitojen tehon ihmisille tai eläimille on antibioottien käyttöä saatava vähennettyä sekä ihmisillä että eläinten hoidossa ja rehuissa.
Eläintautien hoitoon antibiootteja saa Suomessa vain eläinlääkärin määräyksestä, ja kiitos pitkien varoaikojen ja tiukan kontrollin, suomalainen liha tai maito ei pullistele antibioottijäämiä. Muualla Euroopassa antibiootteja käytetään huolettomammin, sekä lääkintään että eläinten rehuissa.
Olin ryhmästäni vääntämässä ympäristövaliokunnan mietintöä aiheesta oikeaan asentoon, ja hyvä niin, sillä komission alkuperäinen asetusehdotus olisi poistanut mahdollisuuden kansalliseen mikrobilääkkeiden käytön rajoittamiseen eläimillä, mikä heikentäisi tilannetta Suomessa. Jäsenmailla säilyy siis mahdollisuus käyttää tiukempaa sääntelyä alueellaan ja antibioottien määräämiselle ja myymiselle on nyt määritelty selkeät ehdot.
Tämä on todella tärkeää. Suomalaisen ruuan jäljitettävyys, turvallisuus ja laatu on asia, jota pitää vaalia. Suomen kyky tuottaa omaa, kotimaista ruokaa on aivan keskeistä jo huoltovarmuuden ja ruokaturvallisuudenkin takia, mutta maatilojen tilanne on tällä hetkellä heikoin vuosikymmeniin. Jotain on pielessä, jos puhtaasta rukiista tehdyn ruisleivän kilohinnasta menee viljelijälle vain 15 senttiä tai maitolitrasta tuottajalle 39 senttiä. Tarvitsemmeko suomalaisiin tuotteisiin reilun kaupan sertifikaatin, että tuottaja saisi työstään elannon?
Veden ja ruuan lisäksi kolmas kilpailuvalttimme globaalissa, epävarmassa maailmassa on kestävästi tuotettu, luotettava lähienergia.
Keskustelu energiapolitiikasta kansainvälisillä areenoilla on helposti keskustelua ulkopolitiikasta, uhkakuvista ja infrastruktuurista. Tasainen energiansaanti ei ole varmaa: joka neljäs eurooppalainen elää jo energiaköyhyydessä, ja kun hinnat nousevat, keskituloisillakin alkaa tehdä tiukkaa. Ilmastonmuutoksen tuomat ääri-ilmiöt vain pahentavat tätä kehitystä. Sähkökatkokset alkavat olla haja-asutusalueilla asuville liiankin tuttuja.
Käyttäytymisemme ja suhtautumisemme energian kulutukseen ja energian käytön tehokkuuteen täytyy muuttua. Suomi voi siirtyä fossiilista polttoaineista sähkön ja lämmöntuotannossa kokonaan uusiutuvaan energiaan, mutta lisäksi tarvitaan kunnianhimoista energiatehokkuuden parantamista ja älykkäiden järjestelmien käyttöönottoa.
Paikallisesti tuotettu energia, polttoaineet ja lämpö ovat asioita, joita kannattaa viedä eteenpäin. Meillä on jo maakunnallisia pilottikyliä, joissa kehitetään nykyistä energiankäyttöä, energiavaroja, uusiutuvan energian tasetta sekä keinoja lisätä kylien omien energiavarojen käyttöä paikallisesti.
Asumisen plusenergiahankkeet, jäteainesta hyödyntävät energia- ja polttoainelaitokset sekä kiertotalouden innovaatiot turvaavat kaikki kohtuuhintaista energiansaantia.
Oli kyse sitten vedestä, ruuasta tai energiasta, meidän on palattava omavaraisuuden ja säästämisen ajatukseen. Perustarpeista lähtee kotimaan vientituotteiden uusi nousu, jos vain uskallamme katsoa nenäämme pidemmälle.
Kun huomisesta ei tiedä, on tänään oltava säästäväinen ja fiksu. Kitsaus ja omavaraisuus kannattavat.
Merja Kyllönen on europarlamentaarikko (vas.) Suomussalmelta.