Oulu Kitkajärven Kesälahden rehevöityminen alkoi jo toistasataa vuotta sitten, paljastavat Oulun yliopiston maantieteen laitoksella valmistuneet kaksi pro gradu -työtä. Kesälahden pohjamutiin hautautuneiden siitepölyjen ja piilevien avulla on päästy tutkimaan satojen vuosien takaista historiaa.
"Rehevöityminen alkoi jo 1800-luvun lopulla järvenlaskujen seurauksena ja kiihtyi 1960-luvulta alkaen", kertoo järven tilaan piileväanalyysillä perehtynyt Eeva-Leena Anttila. Fosforin määrä on piileväaineiston perusteella sadassa vuodessa noussut 3,5-kertaiseksi ja typen määrä 1,5-kertaiseksi.
"Ensimmäiset merkit ihmistoiminnasta näkyvät kuitenkin jo 1700-luvun lopun kerrostumissa", huomauttaa siitepölytutkimuksen tehnyt Tiina Lankila. Tuolloin Kitkan rannoilla alkoi kaskenkaato ja huhtaviljely, mikä näkyy kuusen siitepölyn vähenemisenä ja peltoviljelystä kertovien lajien, kuten ohran ja savikan, siitepölyjen ilmestymisenä.
"Puhdasta vettä vaativan lahnaruohon itiöt vähenevät myös, mikä kertoo veden samentumisesta jo 1700-luvun lopulla."
"Muutokset Kesälahdella ovat harvinaisen selviä", kertoo töitä ohjannut tutkijatohtori Satu Räsänen Oulun yliopiston maantieteen laitokselta.
Yhtäkkinen muutos
"Vuosien 1842 ja 1872 järvenlaskut aiheuttivat huomattavaa orgaanisen aineksen lisääntymistä", Anttila kertoo. Reilun kymmenen sentin syvyydellä sedimentissä on nähtävissä selvä ja nopea muutos piilevälajistossa.
Kuusamon energia- ja vesiosuuskunnan kustantamien lyijyajoitusten perusteella sedimenteissä näkyvä lajiston muutos vastaa vuosia 1878-1903. Virhettä voi olla 10-20 vuotta suuntaan tai toiseen. Yhteys järvenlaskuihin on kuitenkin selvä.
1960-luvulta alkaneen, edelleen kiihtyneen rehevöitymisen aiheuttajina ovat maa- ja metsätalouden sekä Rukan jätevedenpuhdistamon aiheuttama kuormitus.
Räsänen huomauttaa, että veden fysikaalis-kemiallisilla muuttujilla mitattuna veden laatu on edelleen erinomainen. "Mutta fysikaalis-kemialliset muuttujat eivät kerro kaikkea rehevöitymisestä. Kun niissä näkyy muutoksia Kitkan kaltaisessa kirkkaassa, karussa järvessä, on rehevöityminen jo pitkällä", hän lisää.
Lisää tutkimuksia
Rehevöityminen on jatkunut 2000-luvulla. Uusimpia tulokkaita pohjan piilevälajistossa ovat Stephanodiscus-suvun lajit. Anttilan mukaan ne ovat lajeja, jotka tyypillisesti runsastuvat vasta reilusti rehevöityneissä vesissä. Kesälahdelta lajeja on löytynyt muutamia yksilöitä aivan sedimentin pintakerroksesta.
Jos rehevöitymiskehitys halutaan pysäyttää, tulee tutkijoiden mukaan järven kuormitusta vähentää. Se ei kuitenkaan välttämättä riitä, sillä järven pohjasedimenteissä olevat ravinteet liukenevat hapettomissa oloissa veteen, ja tämä sisäinen kuormitus pitää rehevöitymistä yllä.
Myös hoitotoimet, ensisijaisesti ilmastus, voivat olla tarpeen.
Ensi kesänä otetaan lisää näytteitä, jotta selviäisi kuinka kauas ulapalle Kesälahden tilanne heijastuu.