antti.ervasti@kaleva.fi
Naurattaisi ellei niin itkettäisi. Nimittäin tuo jaappaaminen Oulun kallioparkista. Kymmenen vuotta sitä suunniteltiin, kannatettiin, vastustettiin henkeen ja vereen, kerättiin adressia sitä vastaan, tehtiin laskelmia, kauhisteltiin, ihannoitiin...
Sitten toissa maanantaina kaupunginjohtaja Matti Pennanen jysäytti pommin budjettiesityksensä julkistamisen yhteydessä: kallioparkkihankkeesta luovutaan vaikean taloustilanteen ja yllätyskalliiksi nousseiden kustannusten takia.
Tilanne on mikä on ja pitää katsoa eteenpäin, vaikka muutama asia vielä jyrsii. Kymmenen vuotta meni kankkulan kaivoon. Reilut kaksi miljoonaa on iso raha hukattavaksi, mutta vielä suurempi arvo on kaikella hukkaan heitetyllä ajalla ja vaivalla. Oulun keskustan kehitys meni jumiin, kun kallioparkkia odotettiin kuin kuuta nousevaa.
Oulu on nykyisen näköinen tuppukylä, koska kaikki rakentaminen ja kaavoitus olivat sidoksissa kallioparkkiin. Suuret suunnitelmat kortteleiden kohottamisesta ja kauppakeskuksista menevät nyt kokonaan uusiksi. Uusissa piirustuksissa rakennusneliöitä joudutaan todennäköisesti vähentämään, koska ilman kallioparkkia velvoiteparkkipaikkoja voidaan tehdä aiempia suunnitelmia vähemmän.
Ken on keskikaupungilla etsinyt parkkipaikkaa, on varmasti huomannut, miten se on tullut vuosi vuodelta vaikeammaksi. Kallioparkin peesauksessa kaiken pysäköintitilan annettiin keskustassa vähetä.
Nyt ei missään nimessä saa mennä enää uutta kymmentä vuotta pysähtyneisyyden tilassa, ei edes murto-osaa siitä. Näin sanovat myös kaikki virkamiehet ja päättäjät. On mielenkiintoista nähdä, kuinka nopeasti erilaisia korvaavia malleja ryhdytään suunnittelemaan ja toteuttamaan.
Kallioparkin kaatumisessa oli se hyvä puoli, että vuoden verran jäissä ollut matkakeskus sai pikkuisen virtanytkäyksen. Aseman ja ydinkeskustan välille Hallituskadulle saattaa muodostua elävä käytävä, vähän samaan tyyliin kuin Tampereella asemalta Hämeenkadun suuntaan.
Ratkaisu vaatii laajoja parkkiratkaisuja esimerkiksi Hallituskadun alle puhumattakaan muista kiintiöiden vaatimista maanalaisista tai -päällisistä pysäköintiratkaisuista.
Olisi ihanteellista, jos keskustaan omalla autolla tuleva perhe ajaisi Raksilaan jonkinlaiseen maanalaiseen ja -päälliseen parkkitilataideteokseen ja lähtisi siitä kävellen autottomaan keskustaan asioilleen. Näinkin on esitetty. Niin se ei valitettavasti kuulkaa mene.
Tavallinen autoasiakas ei kävele torinrannan parkista edes Rotuaarille. Siksi parkkeja pitää olla monta keskellä kaupunkia. Viiden vuoden takaisen selvityksen mukaan niitä voitaisiinkin rakentaa kannen alle moneen paikkaan vähintään menetetyn kallioparkin verran.
Voi hyvinkin käydä niin erikoisesti, että erilaisilla kansiparkkiratkaisuilla keskustan liikennöinti saadaan rakennettua toimivaksi, ja siitä tulee autoton alue. Tarvitaan vain kaikilta sitä paljon puhuttua luovuutta ja riittävää halua tehdä yhteistyötä.
Vaikka nyt kauhisteltiin kallioparkin kustannusten nousua 60 miljoonaan, tuosta summasta suurimman osan oli lopulta määrä tulla yksityisten rahapussista. Saapa nähdä, millaiset kustannukset Oululle vielä koituvat tulevista parkkiratkaisuista. Joutuvatkohan veronmaksajat kaivamaan kuvettaan vielä paljon kallioparkkivaihtoehtoa enemmän?