”Huomenna syödään sitten rössypottuja”, äiti sanoo ja odottaa lapseltaan hyväksyvää kiitosta.
Lapsi katsoo äitiään kummeksuen. Katseessa on kysymysmerkkejä.
”Eikä”, vaikertaa lapsi. ”En halua.”
”No mitä sitten? Ehdota sinä mitä ruokaa huomenna laitetaan”, äiti pyytää.
Lapsi on hiljaa ja miettii. Aikansa mietittyään lapsi keksii mielestään kelvon vastauksen ja vaihtoehdon.
”Jotain muuta, jotain hyvää.”
Fennovoiman ydinvoimalahanke on kuin lautasellinen rössypottuja. Se ravitsisi, voimistaisi ja kasvattaisi – jos se vain kelpaisi. Kaikkia ydinvoimala ei kuitenkaan miellytä kuten ei veripalttukaan.
”Eikä, en halua”, moni vaikertaa vastalauseena ajatukselle ydinvoimalasta Pyhäjoella.
”No mitä sitten? Mitä keksitään tilalle, jos ydinvoimalasta kieltäydytään? Mistä saadaan alueelle samat taloudelliset vaikutukset, jotka ydinvoimala toisi”, on oikeutettu kysymys.
Tässä vaiheessa yleisin vastaus on samaa tasoa kuin rössypottuja vieroksuvalla lapsella: ”Jotain muuta.”
Jotain muuta on vaikea konkretisoida usean miljardin hankkeeksi laajoine oheisvaikutuksineen. Väite, että jollain muullakin saadaan yhtä paljon työpaikkoja sekä toimeentulon ja hyvinvoinnin kasvua on samanlaista huulten lärpyttelyä kuin väite, ettei pidä rössypotuista, vaikka ei ole niitä koskaan maistanutkaan.
Vastuuton kitinä on helppoa, vastuullinen vaihtoehtojen esittäminen harvinaisen vaikeaa.
Sosiaalisessa mediassa vain yltyy ydinvoimalan vastustajien yksipuolinen säksätys Fennovoiman hankkeen järjettömyydestä. Juttuja, joissa hanketta epäillään, jaetaan ähäkuttia hokien ja omilla kärkevillä saatesanoilla höystäen.
Hattua nostan sille vastustajalle, joka samalla klikkauksella jakaa oman esityksensä korvaavasta vaihtoehdosta. Esityksen jostakin muusta, joka tuo Pyhäjoelle, Raahen seutukuntaan, Pohjois-Pohjanmaalle, Pohjois-Suomeen ja lopulta koko maahan samanlaiset vaikutukset kuin ydinvoimalahanke.
Voi hyvin olla, että hattu saa jäädä kaupan hyllylle.
Pyhäjoelle ja sen lähikunnille Fennovoiman hanke on paljon muutakin kuin sähkön tuottamista. Se on mahdollisuus pysyä hengissä, kasvaa ja kehittyä. Se on mahdollisuus, josta ei yksinkertaisesti ole varaa kieltäytyä. Ei ainakaan ennen kuin joku tuo vaihtoehdoksi toisen saman tasoisen mahdollisuuden.
Varsin vähälle huomiolle on jäänyt se, että Fennovoiman hanke on jo tuonut etenkin palvelualan odottamia välillisiä vaikutuksia alueelle. Fennovoima, ja myös useita kuulemistilaisuuksia Pyhäjoella järjestänyt työ- ja elinkeinoministeriö, ovat tarvinneet jo vuosien ajan kuljetuksia, kahvituksia, ruokaa, majoitusta ja jopa järjestyksenvalvojia. Todellisuudessa nämä esimerkit ovat vain pintaraapaisu niistä tilauksista ja ostoista, jotka juontavat tarpeensa ydinvoimalahankkeesta.
Ydinvoimalahanke ei ole pullollaan pelkkää positiivista, sellaista on turha väittääkään. Se on kuin lautasellinen rössypottuja: Ravitsevaa ja täysin syömäkelpoista, vaikka ajatus veripaltusta saattaa puistattaakin.
Raahen seudun yrityspalveluiden elinkeinojohtaja Risto Pietilä kiteytti vastikään tilanteen varsin osuvasti. Hän sanoi, että oltiinpa ydinvoimasta mitä mieltä tahansa, alkaessaan Hanhikiven niemelle suunniteltava työmaa nostaa alueen huikeaan kasvuun.
Tässä toivossa seutukunnassa ja maakunnassa on elettävä. Muuhun ei ole toistaiseksi varaa.
”Miksi sinä et haluaisi rössypottuja”, äiti kysyy lapseltaan.
Lapsi ei katso enää äitiään kohti. Häntä ihan vähän hävettää vastata. Lopulta lapsi kuitenkin rohkaisee mielensä ja vastaa.
”Kaverit ovat sanoneet, että se ei ole hyvää.”
Kolumni