Maatalouden tehostuminen ei ole ainoa niittylajien taantumiseen ja uhanalaistumiseen vaikuttava tekijä. Myös kohoava otsonipitoisuus heikentää niittykasvien kasvua ja lisääntymismenestystä.
Tähän tulokseen päätyivät Teri Kanerva ja Kaisa Rämö, jotka tutkivat kohotetun hiilidioksidipitoisuuden ja haitallisen alailmakehän otsonipitoisuuden vaikutuksia niittykasveihin. Tutkimuksen mukaan alailmakehän otsoni- ja hiilidioksidipitoisuuksien nousu voi vähentää niittyjen luonnonkasviyhteisöjen monimuotoisuutta.
Luontaisenkaltaisessa yhteisössä kasvavat niittykasvit altistettiin maltillisesti kohotetuille otsoni- ja hiilidioksidipitoisuuksille kolmena perättäisenä kesänä 2002-2004. Kenttäkokeissa pyrittiin simuloimaan Etelä-Suomen ilmasto-oloja vuonna 2050.
Alavien niittyjen kasvit osoittautuivat herkiksi: jo alhaisilla otsonipitoisuuksilla yhdeksästä tutkitusta lajista kuudessa oli havaittavissa joko näkyviä otsonivaurioita tai kasvun heikentymistä. Heikentyminen oli huomattavaa, sillä kolmen vuoden otsonialtistuksen jälkeen niitty-yhteisön biomassa oli 40 prosenttia pienempi kuin käsittelemättömällä niityllä.
Erityisen herkiksi lajeiksi osoittautuivat kissankello ja ahomansikka, joiden alttius näkyi muun muassa vähentyneenä kasvuna ja ahomansikalla marjojen pienentymisenä.
Myös hiirenvirna, niittyleinikki, ahdekaunokki ja metsäapila kärsivät otsonipitoisuuden kasvusta.
Vaikka otsonikato on yleisesti tunnettu ongelma, alailmakehässä otsonin pitoisuudet ovat puolestaan kohonneet. Maanpinnalla otsonia muodostuu muun muassa autojen pakokaasupäästöjen seurauksena. Korkeat otsonipitoisuudet voivat olla haitallisia kasvien solukoille sekä ihmisten ja eläinten kudoksille, koska otsonimolekyylit reagoivat voimakkaasti muiden molekyylien kanssa.
Keski-ilmakehän otsonikerros on tärkeä, koska se estää auringon ultraviolettisäteilyn pääsyn maapallon pinnalle.
Kanervan tulosten mukaan kohotettu otsonipitoisuus aiheutti muutoksia myös maaperässä. Kasveille ja mikrobeille käyttökelpoisen mineraalitypen määrä laski otsonikäsittelyssä, ja maaperästä vapautui ilmaan tavallista vähemmän kasvihuonekaasuja. Otsoni myös vähensi maaperän mikrobibiomassaa ja muutti mikrobiyhteisörakennetta.
Hiilidioksidin vaikutukset sekä kasvillisuuteen että maaperän prosesseihin olivat melko vähäisiä, minkä tutkijat tulkitsivat olevan todennäköisesti seurausta niittymaan alhaisesta typpipitoisuudesta. Kohotettu hiilidioksidipitoisuus ei suurimmassa osassa tapauksia myöskään vähentänyt otsonin haitallisia vaikutuksia.
Alailmakehän otsoni- ja hiilidioksidipitoisuudet nousevat vajaan prosentin vuosivauhdilla. Kanervan ja Rämön mukaan kohoavalla otsonipitoisuudella saattaa olla haitallinen vaikutus jo ennestään uhanalaisten niittyjemme ravinteiden kiertoon ja monimuotoisuuteen.
Eikä pelkästään kasveihin, sillä niityt tarjoavat elintilaa myös monille hyönteisille.
Teri Kanervan ja Kaisa Rämön väitöskirjat tarkastettiin Helsingin yliopistossa 9.6.