Kahdella venäjänsinisellä kissalla, tummaturkkisella Mimillä (2 v.) ja vaaleaturkkisella Leonalla (1 v.), on sama äiti, mutta eri isät. Nuoret naaraat ovat siis keskenään sisarpuolia, vaikka värin ja muun ulkomuodon perusteella niin ei luulisi.
Tiedämme kokemuksesta, että pennuissa kuvastuvat kissavanhempien väritykset, mutta aivan näin yksinkertainen ei selitys tässä tapauksessa ole. Mimin ja Leonan isät ovat yhtä tummaturkkisia, näyttelytason venäjänsinisiä kuin heidän yhteinen äitinsä.
Leonan ulkonäölle, virallisesti sanottuna ”määrittelemättömälle lyhytkarvarodulle”, on kuitenkin olemassa historiallinen selitys.
Toisen maailmansodan aikoihin kansainväliset kissojen kasvattajat olivat huolissaan venäjänsinisen rodun säilymisestä, minkä vuoksi kantaa vahvistettiin risteyttämällä venäjänsinisiä siamilaisten naamiokissojen kanssa.
Jos venäjänsinisellä kissanaaraalla ja -koiraalla sattuu olemaan noilta ajoilta periytyvä piilevä siamilaisnaamiogeeni, voi samaan pentueeseen vielä vuosikymmenien jälkeen syntyä naamiovärisiä kissoja. Jalostuskissoille tehdään nykyään jopa geenitestejä, ettei näin pääsisi käymään.
Siamilaisnaamioisia (englanniksi color-point tai pointed) venäjänsinisiä on perinteisesti pidetty kissankasvattajapiireissä ei-toivottuina muunnoksina, vaikka vähitellen niitäkin on alettu esitellä rotupuhtaiden kissojen rinnalla.
Tänä päivänä vaaleat venäjänsiniset ovat harvinaisuutensa vuoksi monesti jopa kysytympiä kuin tavalliset pennut.
Euroopan maista Puolassa on vaaleisiin venäjänsinisiin suhtauduttu suopeammin kuin muualla. Niitä kutsutaan arkangelinkissoiksi.
Maailmalla venäjänsinisestä kissasta on olemassa myös täysin valkoinen ja musta variantti, joista jälkimmäistä pidetään koko rodun kantamuotona.
Eläinlääketieteellisen molekyyligenetiikan professori Hannes Lohi vetää Helsingin yliopistossa kissojen ja koirien geenitutkimusryhmää. Kissatutkijoiden työvälineenä on noin 40 eri rodusta koottu, vajaan 5 000 kissan geenipankki, joka sisältää näytteitä myös maatiaiskissoista.
Näytteitä on hyödynnetty kansainvälisesti erilaisissa tutkimushankkeissa. Projekteja on aktiivisesti käynnissä muun muassa itämaisten rotujen silmäsairauteen ja ragdollien munuaissairauteen liittyen.
– Olemme kartoittaneet laajan terveyskyselyn avulla suomalaisten kissojen sairauksia. Geenipankin näytteitä on hyödynnetty myös toksoplasmoosin yleisyyden selvittämiseksi rotukissoista. Hiljattain tutkimme varhaisen emosta erottamisen vaikutuksia kissojen myöhempään hyvinvointiin. Myöhäisempi vierottaminen on tärkeää ja monet kansainväliset kissajärjestöt ovat muuttamassa suosituksiaan tutkimuksemme myötä, Lohi kertoo.
– Olemme kehittäneet uudet, perusteelliset luonne- ja käytöskyselyt kissojen persoonallisuuden ja käyttäytymisen sekä niiden erojen selvittämiseksi. Aiemmat alustavat julkaisemattomat tulokset viittaavat merkittäviin rotujen välisiin eroihin. Toivomme, että pystymme keräämään tähän liittyen laajan kansainvälisen aineiston.
Milla Ahola valmistelee Lohen tutkimusryhmässä kissojen käyttäytymiseen liittyvää väitöskirjaa. Leonan siamilaisnaamion hän sanoo olevan yksi albinismin muodoista.
– Naamiokissoilla tyrosinaasi-entsyymi, jonka tehtävä on muuttaa tyrosiini melaniinipigmentiksi, on muuttunut lämpöherkäksi. Entsyymi ei toimi normaalissa ruumiinlämmössä, mutta se aktivoituu matalammassa lämpötilassa. Siksi naamiokissoilla kehon ulokkeet, eli häntä, korvat, jalat ja nenä, ovat tummemman värisiä ja muualta kissa on hyvin vaalea.
– Siamilaisnaamio on yhden alleelin eli geenin vaihtoehtoisen muodon aiheuttama värimuunnos. Kyseinen alleeli on resessiivinen eli peittyvästi periytyvä ns. villityyppiin (ei naamiota) nähden. Se täytyy saada molemmilta vanhemmilta, jotta kissa olisi väritykseltään siamilaisnaamio. Periytymistapa on syy siihen, miksi tätä ei-toivottua ominaisuutta edelleen putkahtelee venäjänsinisissä.
Nykytiedon mukaan naamioalleeli ei aiheuta muita näkyviä muutoksia. Siamilaisten ja muiden naamiokissojen muut ulkonäkö- ja käyttäytymispiirteet ovat Aholan mukaan todennäköisesti seurausta pitkäaikaisesta jalostuksesta.
Suomalaisissa maatiaisissa siamilaisnaamiota ei tavata luonnostaan.
Naamioväristä maatiaiskissaa ei nykytiedon perusteella voi pitää puhtaana suomalaisena maatiaisena, vaan jossakin vaiheessa mukaan on sekoittunut rotukissaa. Aasiassa taas iso osa paikallisista maatiaiskissoista on naamiokissoja
– Kuten koiraroduissa, myös joissakin kissaroduissa esiintyy runsaasti perinnöllisiä sairauksia. Vaikka suurin osa kissaroduista muistuttaa ulkonäöltään villejä esi-isiään, osaan roduista on jalostettu äärimmäisiä ulkonäköpiirteitä, jotka voivat pahimmillaan johtaa vakaviin sairauksiin.
Esimerkiksi scottish fold -kissojen pöllömäinen ulkonäkö johtuu ruston epänormaalista kehityksestä, joka voi aiheuttaa jo varhaisella iällä nivelrikkoa. Todella lyhytkuonoisilla nykypersialaisilla taas kallon luusto ja hengitystiet ovat tutkimusten mukaan epänormaalin muotoiset.
– Kissat tulevat joka suhteessa koiria jäljessä, eli on todennäköistä, että tulevaisuudessa äärimmäisen tyypin ongelmia nähdään enemmän – ellei niihin puututa tiukemmin ja ajoissa.
