Hullu huilumies, valistunut linnanherra, kissamies ja niin edelleen. Jethro Tullin pomon Ian Andersonin rönsyilevä toiminta musiikissa, kalateollisuuden pomona ja eläinsuojelussa on poikinut 59-vuotiaalle brittimuusikolle kasapäin lisänimiä. Ian Andersonin Jethro Tull konsertoi Helsingissä ensi tiistaina. Tällä kertaa on vuorossa Jethro Tull Acoustic.
Helsingin Kulttuuritalo ei ole Ian Andersonille outo paikka. Hän esiintyi siellä ensimmäisen kerran lähes 37 vuotta sitten. Anderson lupaa yhtyeensä soittavan tällä kertaa sellaistakin materiaalia, jota Tullin keikoilla ei ole aiemmin juuri kuultu.
- Tarjolla on Tull-sekoitus. Esitämme kappaleita, joihin emme yleensä ole keikoilla kajonneet. Ja kun joulu on lähellä, niin pari joululauluakin on luvassa, kertoo Anderson, joka pari vuotta sitten julkaisi bändinsä kanssa kokonaisen Christmas Albumin.
Ihan varmasti
Jethro Tull
Helsingissä ovat estradilla mestari Andersonin lisäksi vanha tuttu kitaristi Martin Barre, rumpali James Duncan, kosketinsoitintaiteilija John O´Hara, basisti David Goodier ja vieraileva viulisti Ann-Marie Calhoun. Kai tämä nyt kuitenkin on Jethro Tull?
- Totta kai se on Jethro Tull. Ei kai ketään hirveästi kiinnosta, kuka Jethro Tullissa milloinkin soittaa bassoa. Bändissä on ollut yli 20 jäsentä, ja olen tehnyt Tull-keikkoja jopa ilman Martin Barrea, kissamies tuhisee.
- Ja vaikka tämä on akustinen keikka, on se silti Jethro Tull. Itse asiassa olen koko ikäni ollut akustinen muusikko, se on minun tyylini. Eikä akustisuus ole Martinillekaan ongelma. Pyysin häntä ottamaan sähkökitaran kiertueelle mukaan, ihan noin vain varmuuden vuoksi. Ei se kuitenkaan luvannut ottaa, sanoo Anderson, joka kertoo uuttakin Jethro-materiaalia syntyvän edelleen. Tosin hyvin hissukseen.
Yesin kosketinsoittajan
kova kohtalo
Ian Anderson on keikkaillut parin viime vuoden aikana paljon myös sinfoniaorkestereiden kanssa. Niinpä Anderson oli suurella mielenkiinnolla mennyt kuuntelemaan, kuinka Yes-yhtye selviää omasta sinfoniaspektaakkelistaan.
Myöhemmin Anderson totesi haastattelussa, että "Yesin kosketinsoittaja olisi pitänyt ampua".
- Niinhän minä taisin sanoa. En kyllä edes tiedä, kuka tämä kosketinsoittaja oli. Rick Wakeman se ei ainakaan ollut. Mutta en minä henkilökohtaisesti olisi mennyt häntä ampumaan. En nimittäin omista asetta, Anderson perustelee.
- Eikä kokonaisuus muutenkaan kuulostanut hyvältä. Koko bändi soitti liian kovaa. Siinä ei ole mitään järkeä, että rockbändi haluaa soittaa sinfoniaorkesterin kanssa vain jyrätäkseen orkesterin äänentoistollaan alleen. Jokaista lavalla olevaa soittajaa pitää kunnioittaa, eikä suinkaan pyytää orkesteria mukaan oman egon nostamisen tarpeisiin.
Rupi, Runtie
ja Rontti
Ian Andersonin seikkailut eläinmaailmassa ja luonnossa ovat luku sinänsä - Songs From The Wood ja Heavy Horses. Myös Jethro-pomon menestyksekkäät toimet kalanviljelys- ja jalostusteollisuutensa tunnetaan hyvin.
Hiljattain mies meni ja istutti 50 000 puuta. Istutusoperaatiolla Anderson kertoo samalla pyytävänsä anteeksi sitä, että hän saastuttaa maapalloa lentelemällä jatkuvasti ympäri palloa ristiin ja vähän rastiinkin.
Andersonin rakkaus kissoihin tiedetään. Tällä hetkellä Jethro-pomon linnan kissojen lukumäärä on niinkin merkillinen kuin neljä ja puoli.
- Se puolikas on tyttäreni kissa, se viettää meillä viikonloput. Tämä kissa asuu Lontoossa, mutta täällä maalla se pääsee tekemään juttuja, joita kissat haluavat tehdä. Lontoon kaduilla sillä ei ole siihen mahdollisuutta, Anderson kertoo viikonloppuisännyydestään.
Anderson on omistanut yhdelle kissoistaan jopa kokonaisen albumin Rupi´s Dance.
- Rupi voi oikein hyvin. Se on onnellinen ja tyytyväinen kissa, Anderson luonnehtii sysimustaa kattiaan.
Andersonin kissaperheen uusi tulokas on Runtie, jonka nimen Anderson lausuu suurin piirtein "Rantti". On syytä kertoa Andersonille, että Suomen tasavallan presidentin toisen kissan nimi on Rontti.
- Ihanko totta? Tuohan kuulostaa hyvältä, Ian Anderson innostuu.