Oulu on menettänyt kolmessa vuodessa jo kolme kaupunginjohtajaansa Helsinkiin. Urakehitys on terve ilmiö, mutta Oulun pitäisi huolehtia paremmin siitä, ettei se jää nuolemaan näppejään etelän kasvattajakaupunkina.
Päivi Laajala valittiin apulaiskaupunginjohtajaksi syyskuussa 2005, vajaat kolme vuotta sitten, ja hän karistaa Oulun pölyt jaloistaan jo tänä kesänä. Nimitys valtiovarainministeriön ylijohtajaksi on huomattava henkilökohtainen tunnustus Laajalalle ja osoittaa myös, että Oulua arvostetaan etelässä. Kaupungista haetaan hyviä työntekijöitä herroiksi Helsinkiin.
Edellinen lähtijä oli Oulun kaupunginjohtaja Kari Nenonen, joka kutsuttiin kesällä 2006 yhteen tämän maan vaikeimpaan virkaan, Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin toimitusjohtajaksi. Nenonen vei mukanaan oikeaksi kädekseen strategiapäällikkö Juha Ojalan. Nenonen johti Oulua seitsemän vuotta. Sen jälkeen moni kaipaakin jo uusia haasteita.
Laajalan edeltäjä, apulaiskaupunginjohtaja Silja Hiironniemi lähti Oulusta keväällä 2005 neljän ja puolen vuoden pestin jälkeen. Silloinen keskustalainen kuntaministeri Hannes Manninen houkutteli hänet sisäasiainministeriöön alueiden ja hallinnon kehittämisosaston päälliköksi. Nykyisin Hiironniemi toimii osastopäällikkönä valtiovarainministeriössä.
Menetyksiin voi laskea niin ikään Oulun innovaatiot ja markkinointi -ryhmän johtajan Heikki Pudaksen, joka siirtyi yksityisen yrityksen leipiin Bangkokiin lyhyen virkamiesuran jälkeen.
Oulussa voisi röyhistellä rintaansa tätä virtaa katsoessa. Kaupunki kiinnostaa rekrytointikohteena. Jos asioita hoidettaisiin Oulussa huonosti, verenvaihtoa ei tapahtuisi ainakaan nyt nähdyssä mitassa. Kato kertoo kuitenkin valitettavasti myös siitä, ettei Oululla ole riittävästi pitoa, eikä se ole kaupungille kunniaksi.
Esimerkiksi Laajala houkuteltiin Helsinkiin vaativasta apulaiskaupunginjohtajan tehtävästä, johon kunnollinen sisäänajo vie parisen vuotta. Juuri kun hän oli oppinut toimialansa ja oli osoittanut hallitsevansa sen hyvin, hän otti ja lähti. Se ei tee hyvää Laajalan vastuualueelle, palveluiden järjestämiselle.
Lisäksi kaupunginjohtaja Matti Pennanen ja apulaiskaupunginjohtaja Timo Kenakkala joutuvat lisäämään omaa taakkaansa Laajalan lähdön takia, eivätkä voi keskittyä täysipainoisesti kaupungin strategiaan. Koko kaupunki kärsii siitä - ja on kärsinyt samasta syystä jo kolmisen vuotta.
Suomen kuudenneksi suurin kaupunki ei selvästikään ole riittävän kilpailukykyinen. Siinä on Oulun kaupunginvaltuustolle haastetta, mutta siltä tuskin voi odottaa korjaavia toimia kovin nopeasti. Valtuutetut eivät koske tikullakaan kaupunginjohtajien palkkaukseen kunnallisvaalivuonna, kun he eivät ole uskaltaneet tehdä sitä vaalien välilläkään.
Myös kaupunginjohtajien poliittinen valintatapa lisää ongelmia. Laajala ja Hiironniemi olivat keskustan valtuustoryhmän valintoja. Laajala houkuteltiin Ouluun Kannuksesta ja Hiironniemi Alavudelta. Oulu merkitsi heille urakehitystä, ja sama poliittisesti höystetty noste vei heidät Helsinkiin. Laajalan kummitätinä toimi keskusalainen kuntaministeri Mari Kiviniemi.
Keskustan ryhmän olisi syytä ottaa oppia tästä. Katseet kannattaa kääntää ehdokkaisiin, jotka sitoutuvat tekemään aidosti työtä Oulun hyväksi. Vaihteeksi voisi myös kokeilla epäpoliittista ammattijohtajaa.