Kolumni

Kiskot tuovat poh­joi­seen

Oulun ja Helsingin välisestä junaliikenteestä toivotaan entistä nopeampaa ja tehokkaampaa, vaikka matkustaminen on jo nopeutunut alle puoleen siitä, mitä se oli liikenteen alkaessa 1880-luvulla.

Oulun ja Helsingin välisestä junaliikenteestä toivotaan entistä nopeampaa ja tehokkaampaa, vaikka matkustaminen on jo nopeutunut alle puoleen siitä, mitä se oli liikenteen alkaessa 1880-luvulla. Silloin junalla köröteltiin selvästi vauhdikkaammin kuin hevospelillä, mutta nyt kun on otettu autoja käyttöön, junaliikenteen suhteellinen nopeus on jäänyt kehityksestä jälkeen. Lisäksi junat tuppaavat täyttymään, joten lisää kalustoa pitäisi saada liikenteeseen.

Erityisesti vaaditaan toista kiskoparia Seinäjoen ja Oulun välille. Vaatimus on vähän kummallinen, koska tuskin VR:llä riittää kalustoa ajaa rinnakkain kahdella junalla. Jotenkin järkevämmältä tuntuu huristella nykyiseen tapaan yhtä rataa kerrallaan. Vaunuja voidaan lisätä pituus- eikä leveyssuunnassa, ja matka-aikoja lyhentää olennaisesti pysymällä aikatauluissa.

Kallistakin uuden radan rakentaminen on. Kuten SAK:n puheenjohtaja Lauri Ihalainen tai joku muu talousviisas juuri huomautti, liikenneväylien rakentamista pitäisi hillitä tällaisina aikoina, kun talouselämällä menee niin hyvin, että kerrankin olisi varaa rakentaa liikenneväyliä. Paljon parempi olisi odottaa tulevaa lamaa, jolloin voidaan olla rakentamatta rahanpuutteen takia.

Jos rataliikenteen parantaminen kaikesta huolimatta katsotaan välttämättömäksi, lienee pakko pohtia mahdollisimman taloudellisia (siis
halpoja) ratkaisuja. Rataa voidaan esimerkiksi parantaa vaiheittain siten, että ensi hätään rakennetaan kolmas raide nykyisen kiskoparin rinnalle. Eihän se aivan samaa asiaa aja kuin kokonaan uusi kiskopari, mutta onpahan askel oikeaan suuntaan.

Joskus aikanaan päästään halvalla, kun tarvitsee lisätä vain neljäs raide, jotta päästään täysimittaiseen tuplarataan. Ylimenokaudeksi on mahdollista tilata uudenlaisia junia, jotka ovat entisiä leveämpiä ja tilavampia, koska niissä on kolmipyöräiset akselit. Varmasti jokin Pendolino-tehdas suostuu sellaisia tekemään, kun vain hinnoista sovitaan.

Kallistuvarunkoisista Pendolinoista puheen ollen tulee mieleen sellainen ajatus, että eikö junia saada kallistumaan niin paljon, etteivät ne törmäile toisiinsa, vaan kohdatessaan ikään kuin koukkaavat, toinen toisensa puolelle.

Mallia voidaan ottaa myös niin sanotuista autojunista, joilla saadaan näppärästi kuljetetuksi autot Oulusta Helsinkiin tai päinvastoin, kuskin nukkuessa mukavasti makuuvaunussa. Miksei samalla tavalla voida ottaa käyttöön junajunia?

Kapasiteetti kaksinkertaistuu, kun juna lastataan toiseen junaan. Näin selvitään yksillä polttoainekuluilla, eikä henkilöstöäkään tarvitse lisätä, koska junan kyydissä olevan junan kuljettaja ja konduktööri voivat viettää vapaa-aikaa ja pötköttää makuuvaunussa koko matkan ajan. Ylöspäin on laajennuttu jo ennestään, kun on otettu käyttöön kaksikerroksisia vaunuja. Siinä suunnassa riittää tilaa enempäänkin, eikä uusia kiskoja tarvitse rakentaa.