Ateenan olympiakisat alkavat ennennäkemättömien dopingepäilyjen ja valtavien turvatoimien varjostamina. Aidon ja puhtaan olympiahengen löytäminen on suuri haaste.
Kreikka muistetaan paikkana, jossa antiikin olympialaiset syntyivät. Mutta yhtä lailla se on myös paikka, jossa ne sammuivat. Nykyajan olympialaisilla se kohtalo ei ole edessä vielä tänään alkavissa Ateenan kisoissa, mutta selvää on, että koko nykyisenkaltainen tapahtuma natisee liitoksissaan.
Paineita tulee kaikkialta, niin kisojen ulkopuolelta terrorivaaran muodossa kuin niiden sisältä. Lukuisat viime hetken dopingkäryt mädättävät ja varjostavat koko huippu-urheilua.
Lisäksi olympialaisia vaivaa mammuttitauti. Ateena näyttää nipin napin saaneen suorituspaikat kuntoon, vaikka pahalta välillä vaikutti. Kreikalla ei onneksi ole tarvetta erityisesti pröystäillä kisaisännyydellä. Sen sijaan neljän vuoden päästä Pekingissä on vaara, ettei kiinalaisen kansallisylpeyden korostamisella ja näyttämisen halulla ole mitään rajoja.
Dopingin synkkä varjo on laskeutunut Ateenan ylle raskaasti jo ennen kisojen alkua. Katseet ovat nyt kohdistuneet Yhdysvaltoihin, jossa huippunimi toisensa jälkeen on kärähtänyt tai joutunut epäillyksi. Kiellettyjen aineiden käyttö näyttää olleen laajaa ja määrätietoista, kuten on epäilty.
On urheilulle hyväksi, että Yhdysvaltain antidopingtoimikunta on vihdoinkin ryhtynyt tehokkaisiin toimiin nimiä kumartelematta. Enää ei pitäisi syntyä epäilyä siitä, ovatko kaikki maat todellisuudessa samalla viivalla. Silti asioiden tilasta kertoo paljon se, että kolme venäläistä kärähti juuri ennen kisamatkaa.
Kaikkien tällaisten uutisten jälkeen on entistä vaikeampaa olla suhtautumatta kisoihin jonkinlaisella kyynisyydellä. Varjo on jo monien päällä - ikävä kyllä myös niiden, jotka ovat selvinneet huipulle asti puhtaasti oman lahjakkuuden ja harjoittelun varassa. Huippu-urheilu on sahannut omaa oksaansa.
Kun urheilun tulosvaatimukset koko ajan kovenevat, tämä on ollut seuraus. Olisi suuri ihme, jos Ateenan kisat menevät läpi ilman uusia dopingskandaaleja. Se vie kisoilta hohtoa, mutta tiukka valvonta on ainoa mahdollinen oikea linja.
Kilpavarustelua alkavat muistuttaa myös olympialaisten turvatoimet. Ateenassa niihin käytetään yli miljardi euroa, monta kertaa enemmän kuin neljä vuotta sitten Sydneyssä. Sotilasliitto Nato on pestattu valvomaan turvallisuutta, ilmatorjuntapatterit ovat asemissa ja kymmeniätuhansia sotilaita ja poliiseja tehtävissä.
Se ei voi olla vaikuttamatta kisojen tunnelmaan. Antiikin olympialaisten aikaan kyettiin julistamaan kisarauha. Nyt olympialaiset joudutaan suojaamaan epämääräiseltä uhkalta, jonka olemassaolosta kukaan ei pysty sanomaan mitään varmaa.
Ennusmerkit kisoille voisivat olla paremmat. Keinotekoisuuden makua on niin huippu-urheilussa itsessään kuin kisojen puitteissa. Tämän ei silti tarkoita sitä, että Ateenan kisat olisi tuomittu epäonnistumaan jo etukäteen. Vasta aika näyttää, mitä tapahtuu.
Olympialaisen liikkeen itsensäkin on mahdollista saavuttaa odottamaton voitto Ateenassa. Paljon riippuu siitä, millainen henki kisoihin pystytään luomaan. Edelleenkään mitään toista samalla tavoin koko maailmaa yhdistävää tapahtumaa ei ole olemassa. Kisojen idea on korvaamattoman arvokas, eikä sitä ole varaa menettää. Siinä hengessä myös suomalaisten on hyvä kannustaa omia urheilijoita hienoihin suorituksiin, liikoja odottamatta mutta onnistumisista iloiten.