Yhden mitalin saalis yleisurheilun MM-kisoista olisi voinut jättää valjummankin tunnun suomalaisten suuhun, mutta viimeisen kisapäivän kulta toimi nyt kuin sokeri mauttoman mehulasin pohjalla.
Tunnelmaa vielä nosti se, että laji oli suomalaisille rakas keihäänheitto, jossa menestys tuntuu aina tavallista hienommalta ja epäonnistumiset sitä raskaammilta.
Mutta mitä olisikaan tapahtunut, jos Tero Pitkämäen keihäs olisi noussut sunnuntainakin liian korkeassa kulmassa ja pudonnut jonnekin 80 metriin? Maassa olisi nyt menossa äänekäs pyykinpesu siitä, mitä vikaa on valmennusjärjestelmässämme, minne katoavat nuoret lahjakkuudet, jos heitä ylipäätään on, ja onko Suomen yleisurheilulla tulevaisuudessa menestymisen mahdollisuuksia.
Vai olisiko sittenkin syytä käydä tuo keskustelu yhtä lailla nyt, vaikka Suomi noin 200 maan joukossa ylsikin Osakan mitalitaulukossa jaetulle 15. sijalle?
Pitkämäen jälkeen Suomen seuraavaksi paras sijoitus oli niin ikään keihäässä tullut kahdeksas tila. Edes pistesijoja ei herunut enempää. Kuvaava on, että kun kärkipään sijoitukset ovat käyneet harvinaisiksi, meillä on nyt uutena ilmiönä alettu laskea sijoituksia viidentoista parhaan joukossa. Lohduksi kelpaa sekin, että viime vuosina menestyneen Ruotsin mitalipotti ei ollut nyt suomalaista paksumpi.
Peruskysymyksiin Osakan jälkeen kuuluu se, kuinka mittavaa menestystä viiden miljoonan asukkaan kansakunnalta voi ylipäätään odottaa. Ensimmäinen huomautus on se, että Suomi kuitenkin kuuluu maailman rikkaimpiin maihin, joissa urheilijoiden aineellisten edellytysten pitäisi olla kunnossa. Tämän tosiasian kääntöpuolelta tulee kuitenkin esiin se kiusallinen ilmiö, että vauraiden valtioiden nuoret eivät tarvitse urheilun tarjoamaa väylää parantaa elintasoaan. Kipinä pitäisi löytää muuta kautta. Usein se ei löydy.
Väistämättömältä näyttää ainakin se, että juoksulajeissa Suomen peli on MM-tasolla menetetty. Suomen osa tulee näillä näkymin olemaan se, että voimme saada huippuja niissä kenttälajeissa, joissa maailmanlaajuiset harrastajamäärät jäävät pieniksi.
Sekään menestys ei ole automaattista, vaan vaatii lahjakkuuksien löytymistä. Siinä epäilemättä tarvitaan sitä vahvempaa perustason valmennustietämystä ja niitä henkisen valmennuksen taitoja, joita taas on perätty. On vain pakko todeta, että nämä lääkkeet ovat kuitenkin olleet keskusteluissa esillä jo vuosien ajan, mutta vailla sanottavaa vaikutusta.