Samalla kun pelien tärkeysarvo kasvaa, kisapaikkakunnista toinen vilkuttaa tiistaina hyvästejä. MM-turnauksen kaikki loput ottelut pelataan 17 000 katsoja vetävällä uuden karhealla Sazka-areenalla Prahassa
Ostrava hiljenee, mutta ansaitsee suuret kehut. Tämä mainettaan paljon kauniimpi itätsekkiläinen kaupunki loi täydelliset puitteet kisaturisteille, jotka jaksoivat väsymättä päivästä toiseen kannustaa omiaan valtavalla sykkeellä.
Hatunnoston ansaitsevat erityisesti slovakialaiset fanit, joiden intensiteettiä ei voi kuin ihmetellä. He, jos ketkä, osaavat tämän jaloin taiteet aakkoset ja pienimmätkin nyanssit.
Ja kaikki tapahtuu reilun pelin hengessä. Väkivalta on käsitteenä tuntematon, sillä toiminta keskittyy hauskan pitämiseen. Areenan lehtereillä jokainen pitää huolta omistaa, mutta pubeja vilisevällä Stodolni-kadulla eri maiden kannattajat vuorotellen kannustavat toisiaan.
Vielä kun otteluista saataisiin karsittua pois valtavat tasoerot, MM-kiekosta voisi nauttia alusta loppuun - kaikki 16 päivää.
Leijonat päättivät urakkansa Ostravassa miehekkäästi. Vaikka Venäjä ei ehkä intoutunut parhaimpaansa, voittoa voidaan pitää suurena. Ottelu kuitenkin paljasti joitakin puutteita Suomen miehistössä.
Tehopisteet pukkaavat kasautumaan samoille pelaajille. Neljään maaliin ei merkitty tekijäksi tai syöttäjäksi yhtään ennen ottelua nollilla ollutta pelaajaa. Täysin nollilla ovat vielä alisuorittajat Esa Pirnes, Kimmo Rintanen, Niklas Hagman, Jere Karalahti, Toni Söderholm ja Jarkko Ruutu sekä Jari Viuhkola, joka pelasi maanantaina vasta ensimmäisen kisapelinsä, mutta ei totta tosiaankaan viimeistään.
Mitä pitäisi olla mieltä siitä, ettei joukkueen kapteeni Olli Jokinen tehnyt yhtään pistettä suuriin laskettavien Ruotsin ja Slovakian verkkoon...?
Niin ikään ylivoimapeli takkuaa. Tähän mennessä vastustajan verkko on heilunut miesylivoimalla vasta neljä kertaa, kun yrityksiä on ollut yhteensä 23. Onnistumisprosentti on vaatimaton 16,67, kun se hyvällä joukkueelle on keskimäärin 25 prosentin kieppeillä.
Mutta ei niin huonoa, että jotain hyvääkin. Alivoimapeli nimittäin toimii.
Niin ikään puheet maalivahtiongelmasta voidaan unohtaa. Suomi on saanut Mika Norosesta todellisen ykkösmolarin, joka todennäköisesti torjuu leijonien kaikissa jäljellä olevissa otteluissa, joita on joko yksi tai kolme.
Yksi tarkoittaa putoamista puolivälierissä, kolme pääsyä mitalipeleihin.
Hyvää on myös se, että väsymyksen merkit leijonaleirissä alkavat hälvetä, mutta edelleen päävalmentaja Summanen käyttää ilmaisua "kaikki eivät ole ihan freesejä".
Suomen urakka jatkuu joko keskiviikkona tai torstaina Prahassa. Vastustaja, peliaika ja -päivä ratkeavat viimeistään tiistai-iltapäiväottelun Saksa-Sveitsi -ottelun jälkeen. Maanantai-iltana vielä kello 22.50 Suomen aikaan vaihtoehtoja oli muhkeat viisi, nimittäin kaikki E-lohkon joukkueet Itävaltaa lukuunottamatta.
On jo päivänselvää, että joukkue matkustaa Prahaan junalla, mikä on jääkiekossa varsin harvinaista. Kysymyksessä on kisajärjestäjien masinoima erikoisjuna, joka vie pelaajat Ostravasta pääkaupunkiin kolmessa tunnissa ja vartissa.
Paikalla Prahassa on jo pitkään ollut valmennusjohtoon kuuluva Erkka Westerlund, joka on onkinut leijonien tulevista vastustajista kaiken tarpeellisen tiedon. Hän on tiedemiestyyppi, jolle jääkiekon tutkiminen pelinä on suuri intohimo.
On Suomen vastustaja sitten ihan mikä tahansa, Westerlundin aineistolla on leijonille varmasti käyttöä.
Prahaan kiiruhtaa myös Ruotsin Johan Davidsonin tyttöystävä, viulutaiteilijana mainetta niittänyt Linda Lampenius.
Mutta ketä se kiinnostaa...?