Praha Hyvän maalivahdin pitäisi pystyä ottamaan kaikki siniviivalaukaukset kiinni, etenkin jos edessä ei ole maskia. Mika Noronen edessä ei ollut maskia. "Näin laukauksen, mutta odotin sitä hanskakäden puolelle, ja se tulikin mailakäden puolelle ylös", Noronen kommentoi hiljaisena miehenä. "Tänä on urani suurin tappio. Ehdottomasti." Ajassa 65.33 alkoivat villit kanadalaisjuhlat. Samaan aikaan leijona-aitiossa päät painuivat. Atlantan Dany Heatley ei turhaan ole saanut 2000-luvun jääkiekon kasvoja. Hänen kanuunamainen laukauksensa sujahti kahtasataa vasempaan ylänurkkaan. Kanada voitti maali-ilottelun 5-4. "Se oli iso maali. Mitä siitä voi muuta sanoa. Olen todella innoissani", Heatley kommentoi. Haastattelualueella siellä täällä näkyi kahdenlaisia ilmeitä; helpottuneita ja pettyneitä. Joukkuekaverit, entiset ja nykyiset, lohduttivat toisiaan. Dany Heatley antoi Tomi Kalliolle kelpo halauksen, samoin Buffalon Danny Briere maalivahti Mika Noroselle, jolla ei kyynel ollut kaukana. Toiset voittavat, toiset häviävät. Se on jääkiekon laki. Suomi pelipassivoitui Noronen manaili leijonien passiivista pelityyliä. "Kolme kertaa luovuimme johdosta, kun homma meni peruutteluksi. Kyllä koko joukkueen on nyt syytä katsoa peiliin, miksi näin kävi. Ehkä raskas pelityyli söi liikaa voimia", Noronen puhisi. "Tottakai otan omaan piikkiini pari maalia", hän viittasi Floridan Jay Bouwmeesterin 2-2- ja Edmontonin Eric Brewerin 3-3-tasoitukseen. Kanada pääsi peliin mukaan toisen erän alussa. Toni Söderholm istui jo jäähyllä, kun Mika Noronen vippasi kiekon suoraan yli reunuksen ja sai jäähyn pelin viivyttämisestä. "Kiekko pomppasi päädystä jotenkin oudosti ja jouduin huonosta asennosta purkamaan kiekon", Buffalon maalivahti puolustautui. Summanenrauhallisena Tulisieluisenakin miehenä pidettävä päävalmentaja Raimo Summanen elehti harvinaisen rauhallisesti, jopa viilipyttymäisesti. "Tämän joukkueensa asenteesta ja pelisuorituksesta ei voi olla muuta kuin ylpeä", Summanen suitsutti. Hän kelasi myös hetkeä, jolloin kopin ovi sulkeutui ottelun jälkeen. Päävalmentajan puhe pelaajille ei ollut pitkä. "Ei siinä muuta voinut sanoa, kuin kiittää joukkuetta kaikesta, etenkin asenteesta. Sanat eivät riittäneet kertomaan, miltä tuntui", Summanen jatkoi. Aluksi hän kiisti jyrkästi, että joukkue olisi väsynyt loppua kohti. Kysyttäessä asiaa uudestaan ja uudestaan, kannanotto loiveni. "Ehkä sittenkin. Tämä turnaus täytyy analysoida nopeasti ja tehdä tarvittavat johtopäätökset." Summasen projekti päävalmentajana on vasta alkutaipaleella. Uusia haasteita siintää edessä roppakaupalla; syksyn maailmancup, MM-kisat 2005 Wienissä, Torinon olympialaiset 2006 ja MM-kisat Riiassa 2006. "Riika 2006 on päätähtäin", Summanen visioi. Jokinen ylpeä joukoistaan Paikalle ilmestyi myös joukkueen kapteeni Olli Jokinen, joka murheiden keskellä jaksoi ajatella positiivisesti. "Tästä joukkueesta voi todella olla ylpeä. Kaikki antoivat kaikkensa. Tämä on ammattilaisjoukkue isolla A:lla", julisti Jokinen, joka on kapteeni myös NHL-joukkue Florida Panthersissa. "Jotkut pelaajista jopa ylittivät tasonsa, mutta kyllä tämä karu lopetus oli. Pahalta tuntuu." Jokinen manaili toisen erän alun jäähyjä, joiden ansiosta Kanadan niska ei notkahtanutkaan. "Jos olisimme 2-0-tilanteessa tehneet kolmannen maalin, kaveri olisi varmasti taipunut. On se kumma, ettei pystytty pitämään johtoa. Mutta toisaalta kyllä oma pelikin kulki. Roberto Luongolle tuli yli 40 torjuntaa", Jokinen huomautti. "Ja on tämä hurjaa touhua. Hävisimme koko turnauksessa vain kaksi ottelua, ja tässä ollaan", Jokinen pyöritteli päätään. Myös Peltonen puhui passivoitumisesta Loisto-ottelun pelannut Luganon Ville Peltonen (1+2) ei pistänyt päätään pensaaseen vaan vastaili ylväästi kysymyksiin. "Uhrauduimme hienosti. Jokainen jätkä antoi kaikkensa, mutta nyt kävi näin. Hyvä joukkue voitti", kommentoi yhdeksän vuoden takainen kultafinaalin sankari. Jatkoajalla pelataan sääntöjen mukaan neljällä neljää vastaan. Peltonen muisti myös jossitella. "Neljällä neljää vastaa on vaikea pelata, koska tilaa on niin paljon. Me passivoiduimme, vaikka itsekin yritimme palata aktiivisesti ylöspäin", Peltonen mietiskeli. Peltonen ei syytellyt ketään erityisesti. "Jäälle mennään aina joukkueena ja sieltä tullaan joukkueena." Karalahti pelasi jalka tunnottomana Leijonapuolustajiin liittyi myös HIFK:n Jere Karalahti, jonka pelaaminen puujalan takia oli kalkkiviivoille asti kysymysmerkki. Hän ei edes käynyt aamujäällä, vaan vesijumpassa, mutta alkuverryttelyyn hän otti osaa. Tuossa vaiheessa tehtiin päätös pelaamisesta. "Viimeinen vaihtoehto oli puuduttaa jalka aivan tunnottomaksi ja näin myös tehtiin", kertoi Karalahti, joka toi kaivattua kovuutta Suomen alakertaan. "Säälittävää, että homma kaatui jälleen kerran näin. Joka tapauksessa tämä MM-kisat olivat kokonaisuutena ihan positiivinen kokemus." Kärppien Jari Viuhkola pelasi avauserän pirteästi Esa Pirneksen ja Jarkko Ruudun välissä ja voitti aloituksia hyvällä prosentilla. Toisessa erässä Viuhkola oli jäällä kahden takaiskumaalin aikana, niinpä hänen paikkansa otti 13. hyökkääjänä otteluun lähtenyt Kimmo Rintanen.