Vielä vuosi sitten Janne Kirvesmäki, 37, oli kansainvälisesti melko tuntematon haulikkoampuja. Viime huhtikuussa Kirvesmäki sijoittui viidenneksi trapin maailmancupissa Kiinassa, ja Karstulan haulikkomies kohensi samalla Suomen ennätystä peräti neljällä pisteellä. Kiinassa meni rikki 142 savikiekkoa 150:stä mahdollisesta, ja peruskilpailun tulos 124 on myös Suomen ennätys. Nämä lukemat sinkauttivat Kirvesmäen 13. sijalle maailman rankingissa.
Nyt Kirvesmäki tähtää Pekingin olympialaisiin. Vuosi 2007 ratkaisee, toteutuuko miehen olympiaunelma.
-- Käytännössä minulla on viisi mahdollisuutta ampua Suomelle maapaikka olympialaisiin. Niitä ovat maailmancupit Dominikaanisessa tasavallassa, Etelä-Koreassa, Italiassa ja Sloveniassa sekä EM-kisat Espanjassa.
-- Periaatteessa myös Kyproksen MM-kisa on mahdollisuus, mutta siellä on syyskuussa jaossa vain yksi paikka, Kirvesmäki pohtii. Saksa, Italia ja Venäjä ovat jo saaneet kaksi maapaikkaa kukin. Maailmancupin kisan voitolla olympiapaikka lohkeaa varmasti.
-- Maapaikka on todennäköinen, jos ammun mitalisijoille maailmancupissa. Espanjan Granadassa pidettävät EM-kisat on ennakolta ajatellen paras tilaisuus, koska siellä on jaossa neljä olympiapaikkaa.
Uudesta aseesta syntyi pieni riski
Kirvesmäki sai rippilahjaksi metsästyshaulikon, Valmet 412:n, jolla hän ampui 1992 ja 1994 Karstulan Metsästys- ja Ampumaseuralle SM-joukkuekultaa ja -hopeaa. Hän lopetti kilpailemisen vuonna 1995, koska metsästysaseella ei enää ollut mahdollista osua kärkilukuihin. Nuorukainen ei pystynyt ostamaan kymmeniätuhansia markkoja maksavaa huippuasetta. Vuonna 1999 jyväskyläläinen ampuja Harri Sirenius kauppasi laatuasettaan Kirvesmäelle edullisesti. Kirvesmäki osti aseen ja aloitti ampumisen uudelleen. Sirenius lopetti ja keskittyi Karstulan lahjakkuuden valmentamiseen. Eikä turhaan. Vuonna 2004 Kirvesmäki voitti SM- ja PM-kultaa.
Nyt Kirvesmäki on vaihtanut jälleen asetta. Riihimäen Sakon tehtaiden omistama Beretta on tiimiase, jonka Kirvesmäki saa omakseen tietyn laukaisumäärän jälkeen.
-- Myönnän, uusi ase tässä vaiheessa on pieni riski. Ammuin sillä ensimmäiset laukaukset marraskuussa Lopella, ja vieläkin vähän jännittää. Tällä on kuitenkin uuden tekniikan ansiosta helpompi työskennellä kuin sillä edellisellä, jolla ampumisessa minulla oli jo pientä puutumista. Uusi ase on parantanut harjoittelumotivaatiotani. Toiset vaihtavat vaimoa, minä asetta. Haulikko on salarakas, Kirvesmäki myöntää.
-- Monet ovat ne illat, jolloin heilutan haulikkoa olohuoneessa. Kylmäharjoittelu on tärkeää. Mutta saattaahan se herättää kaikenlaisia ajatuksia, jos joku näkee ikkunasta miehen heiluvan haulikon kanssa kotonaan.
Amatööripohjalta ammattilaisia vastaan
Italian, Venäjän, Saksan, Kiinan ja monien muiden maiden ampujat ovat käytännössä ammattilaisia, mutta Kirvesmäki ponnistaa amatööripohjalta. Hän työskentelee täysipäiväisenä maastosuunnittelijana sähköyhtiöllä.
-- Työnantaja on sallinut minun ottaa palkatonta vapaata leirejä ja kilpailuja varten. Firma on teettänyt työni noina aikoina urakoitsijalla. Olen korvannut poissaoloja päivystämällä ja tekemällä välillä ylimääräisiä vuoroja, mutta raskaaksihan se käy perheelliselle miehelle. Minulla on Susanna-vaimo, nelivuotias poika, kaksivuotias tyttö ja elokuussa syntynyt tyttövauva.
Karstulan kunta ja muutamat yrittäjät tukevat Kirvesmäkeä, joka yrittää kerätä pieniä sponsorirahoja itse.
-- Rahaa kuluu paljon omasta kukkarosta. Helmikuussa on kahden viikon leiri Etelä-Afrikassa. Maaliskuussa menee viikko Yhdysvalloissa ennen Dominikaanisen tasavallan maailmancupia. Ennen huhtikuista Korean maailmancupia harjoittelen viikon Japanissa. Vuonna 2007 kuluu lähes kolme kuukautta leireillä ja kilpailuissa.
Kirvesmäki ampuu noin 10 000 harjoituslaukausta vuodessa. Ammattilaiset paukuttelevat 20 000--30 000 kertaa. Ero on suuri, mies myöntää.
-- Kyllä suomalaisen ampujan pitää olla lahjakas päästäkseen maailman huipulle.
Keskity, keskity ja vielä kerran keskity
Kirvesmäki tietää, mistä huippuampujat on tehty. Yksi tärkeimmistä aineksista on täydellinen keskittyminen suoritukseen. Miehellä on kokemuksia epäonnistumisista. Vuoden 1995 MM-kisat menivät mönkään, koska kotiasiat pyörivät mielessä.
Kiinan maailmancupissa peruskilpailu sujui lähes täydellisesti, mutta finaali meni alakanttiin: tuli jopa kolme peräkkäistä ohilaukausta eli triplapummi.
-- Joskus harvoin olen ampunut sarjoja, jolloin pääni on ollut tyhjä ajatuksista. Useimmiten päässä pyörii ajatuksia, mutta ne eivät saa haitata suoritusta. Ajatuksen täytyy olla sataprosenttisesti suorituksessa, kiekon rikkomisessa, johon on aikaa vain vajaat puoli sekuntia. Kiekko lähtee noin 150 kilometriä tunnissa, joten trap ei ole helppo laji.
Mutta ennen kisoja ampujan on saatava itsensä fyysisesti huippukuntoon. Mikään keskittyminen ei auta, jos jalat tutisevat, eikä käsissä ole voimaa.
-- Kun kausi päättyy syksyllä, heitän aseen hetkeksi kokonaan pois. Lenkkeilen, virittelen peruskuntoa ja pelaan salibandyä, joka antaa hyvän intervalliharjoituksen kerran viikossa. Salibandyssä vaanii tietysti loukkaantumisriski, mutta en pelaa sarjapelejä. Kyse on astetta leppoisammasta pelaamisesta.