Kuusamon kirkon sisällä pistävät silmään kynttilöiden savun tummentamat maalipinnat. Muutamat seinien halkeamatkin kielivät kirkkokansalle siitä, että olisi ehkä remontin aika.
Talousjohtaja Juhani Kaartinen laskee, että edellisestä sisäremontista on kulunut pian 20 vuotta, joten paikkoja olisi tosiaan tarpeen taas kohennella.
Seurakunnan tuloilla ei kuitenkaan ole viime vuosina enää voitu kattaa menoja, eikä euroja löydy joka lähtöön ihan niin vain. Ulkoapäinkin kun herran huonetta halutaan ehostaa, ja se on ohjelmassa kalkkimaalauksineen tänä vuonna.
"Sisäremontti siirtyy hieman, mutta lattiaa kuitenkin lakataan kuluneimmista kohdin", Kaartinen valottaa kesän suunnitelmia. Niiden toteuttamiseksi budjetissa on 50 000 euroa.
Hän pitää vuonna 1950 valmistuneen kirkon kuntoa hyvänä. Se saneerattiin perusteellisesti vuonna 1986 ja kymmenkunta vuotta myöhemmin uusittiin myös tiilikate. Alkuperäinen patteriputkistokin on pitänyt pintansa, eikä vesivahinkoja ole sattunut.
Pyhän Ristin kirkkona nykyisin tunnettu rakennus edustaneekin kuntonsa ja kunnostussuunnitelmiensa osalta varsin tyypillistä tapausta Suomen 850 evankelis-luterilaisen kirkon joukossa.
Uskottavuuskysymys
"Kattavaa kuntokartoitusta ei ole tehty, mutta yleishavainto on, että hyvää huolta kirkoista on pidetty. Varmaankin ajatusmaailma on se, että ellei kirkko pysy kunnossa, ei seurakunnan toimintakaan ole uskottavaa", yliarkkitehti Eero Raatikainen Kirkkohallituksesta pohtii.
Raatikaisen mukaan on ollut selvästi havaittavissa, että seurakuntien kiinnostus tärkeimmän rakennuksensa hoitoon on lisääntynyt viimeisten kymmenen vuoden aikana. Hän pitää huomionarvoisena, että myös uudempia kirkkoja on alettu arvostaa oikein ajoitetulla saneerauksilla.
Seurakunnat ovat kuitenkin tänä päivänä kuntiakin eriarvoisemmassa asemassa taloudellisten resurssiensa puolesta. Ja kun on elettävä suu säkkiä myöten, rahaa ei riitä kaikilla remontteihin.
Kirkon keskusrahastosta on kuitenkin voitu jakaa köyhimmille seurakunnille melko runsaasti rakennusavustuksia, eikä todella huonokuntoisia kirkkorakennuksia juurikaan löydy. Potti on ollut viime vuosina 5-5,5 miljoonaa euroa, josta on vuosittain päässyt osallisiksi satakunta seurakuntaa.
Talous tiukassa
Raatikainen muistuttaa, että vastoin yleistä luuloa kirkko ei kieri mammonassa, ja tulevaisuus näyttää taloudellisesti entistä tiukemmalta. Kehitys tuleekin heijastumaan myös avustuksiin.
"Pudotusta tulee, mutta toistaiseksi näyttää siltä, ettei se olisi kovin raju. Ehkäpä pienemmälläkin summalla pärjätään."
Kirkkohallituksessa seurakuntien rakennetta halutaan kehittää niin, että ahtaimmilla olevat keventäisivät ainakin hallintomenojaan liittymällä yhteen. Rakennusavustuksilla liitoksia pyritään edistämään siten, että yhtymät saavat rahaa eri perustein verrattuna itsenäisiin seurakuntiin.
Varakkaat seurakunnat ovat saattaneet vaalia pyhättöjään joskus turhankin innokkaasti. Kun hommin on kerran alettu, remonttia on laajennettu herkästi myös kohteeseen, jonka korjaaminen ei ole niin ajankohtaista. On korjattu ikään kuin varastoon, mitä Raatikainen ei pidä viisaana.