"...Kun odotan, en enää syö. Kun häntä odotan, en minä nuku... Omani on näöltään kuin kuparirengas... Syntymästään kuuluu hän vain minulle. Minä rakastan häntä ja nukun. Kun valvon on minulla ikävä..."
Ajan patinan kuluttamia kansioita, jotka sisältävät runoja, satuja, lauluja, kertomuksia uskonelämästä ja kansantavoista.
Eksoottisia esineitä kaukaisesta Afrikasta ja Aasiasta: koruja, asusteita, tietäjien mystisiä taikavälineitä ja muuta arkielämän tavaraa. Vanhoja matka-arkkuja, jotka kertovat kauan sitten tehdyistä matkoista yli merien.
Kansantieteellinen tutkimus tuli suosituksi 1800-luvun lopulla, kun maailmankartta alkoi hahmottua suurelle yleisölle.
Lähetystyöntekijät olivat mainio kohderyhmä etnografisen aineiston keräämiselle. He olivat perehtyneitä paikallisiin kulttuureihin, koska oleskelivat lähetysalueilla yleensä vuosikausia.
Kansanperinnettä oli Suomessa kerätty jo aiemmin, mutta lähinnä suomalais-ugrilaisten kansojen parissa, kuten Vienan Karjalassa. Kansallisidentiteetin muotoutuessa sukujuuret olivat alkaneet kiinnostaa yhä enemmän. Elias Lönnrotin matkojen lopputuloksena syntyi Kalevala.
Ulkolähetys Ovambomaalla (Ambomaa), Pohjois-Namibiassa alkoi vuonna 1870. Alun perin Lähetysseuran haaveena oli ollut, että työ olisi käynnistetty suomensukuisten kansojen parissa, mutta siihen ei Venäjän tsaari Aleksanteri II antanut lupaa.
Saksalaisten välityksellä lähetysseura päätyi aloittamaan työnsä Afrikassa ja
siten se suuntautui heti kansainvälisille urille. Ovambomaata seurasivat kohteet idässä, 1900-luvun alussa Kiinassa ja vuodesta 1924 Israelissa, silloisessa Palestiinassa.
Ovambomaalla yli 50 vuotta vaikuttanut lähetyssaarnaaja Martti Rautanen teki Helsingin yliopiston maantieteen laitoksen kanssa sopimuksen kansantieteellisen aineiston toimittamisesta.
Hän keräsi myös kasveja ja kirjasi ylös säähavaintoja. Käydessään Suomessa 1890-luvun alussa Rautanen järjesti kotonaan kansantieteellisen näyttelyn. Muita merkittäviä etnografisen aineiston keränneitä lähettejä olivat August Pettinen, Emil Liljeblad sekä Nestori Väänänen, jonka yksityiskokoelmasta artikkelin alussa olevat rakkausrunon katkelmat ovat.
Siirtomaavallan ajan evolutionistiseen maailmankuvaan liittyi käsitys ulkoeurooppalaisista kehitykseltään alempitasoisina ja folklorea kerättiin näiden kansojen historian takia. Kulttuurisesti ja uskonnollisesti niiden oli länsimaistuttava. Afrikan lähetysalalla voimakkaan luterilaistumisen myötä alkoivat suomalaislukijat valittaa, että Lähetyssanomat olivat muuttuneet puuduttavan ikävystyttäviksi, kun eksoottiset tarinat "omituisista poppamiehistä" vähenivät.
Akateemisella alalla kiinnostus kaukaisia kansoja kohtaan alkoi hiipua toisen maailmansodan jälkeen.
Upeat kokoelmat unohtuivat kellareihin ja arkistoihin. Etnografinen tutkimus suuntautui uusille urille, yhteiskuntaan ja sen instituutioihin.
Lähetystyöntekijöiden keräämät kokoelmat eivät löytäneet kotiaan oikein koskaan. Yksi paikka, jossa esineistöä voi ihastella, on Suomen Lähetysmuseo Helsingissä, Tähtitorninkadulla.