Kirkon olisi hyvä pitää enemmän esillä sitä, mitä se tekee lasten, perheiden, nuorten, eläkeläisten, vanhusten, sairaiden ja surevien hyväksi.
Näin sanoi kirkkoherra Kokkolan seudulta. Hän vastasi 12 lehden yhteisen Lännen Median papeille tekemään kyselyyn, jossa selviteltiin heidän näkemyksiään evankelisluterilaisen kirkon nykytilanteesta. Vastaajia oli 382 eri puolilta maata.
Sama kirkkoherra oli sitä mieltä, että kirkko on huono mainostamaan itseään, koska tiedetään, ettei se ole kirkon tehtävä.
Eroakirkosta.fi on hoitanut kirkonvastaisen tiedottamisensa ilman vaatimattomuuden vaivaa. Kenellekään lukutaitoiselle ei ole voinut jäädä epäselväksi, mitä kirkon jäsenmäärälle tässä maassa tapahtuu.
Kirkko näyttää ainakin ulospäin ottavan jäsentensä kaikkoamisen rauhallisesti. Kirkkoherranvirastojen kahvitaukokeskustelujen sävy on tuskin niin seesteinen kuin kirkon linja. Niin voi päätellä pappiskyselyyn vastanneiden kannanotoista.
Nimettömän kirkkoherran näkemyksissä on vissi tolkku. Vaikka kirkko ei ryntäisikään toreille pullistelemaan tekemisillään, sen kannattaisi edes kertoa niistä helposti pimentoon jäävistä työmuodoista, joilla se auttaa apua tarvitsevia kirkollisveroeuroin.
Tavallisen pystykorvaluterilaisen kirkon jäsenen on hyvä tietää, kenelle hän tulee kääntäneeksi selkänsä, jos luopuu kirkon jäsenyydestä.
Diakoniatyö on yksi kirkon perustehtävistä. Kirkon työssä se perustuu lähimmäisenrakkauteen ja alkukirkossa vakiintuneeseen tapaan huolehtia vähäosaisista.
Diakonian asiakkaat ovat yleensä heikoimmassa asemassa olevia ihmisiä, jotka ovat pudonneet kokonaan läpi yhteiskunnan turvaverkoista. Diakoniatyössä on kirkon ihmisten lisäksi yli 31 000 vapaaehtoista.
Viime vuonna seurakunnat lisäsivät ruoka-apuaan kolmanneksella edellisvuodesta. Diakonian viranhaltijoilla oli lähes 154 000 asiakasta ja runsaat 645 000 asiakaskontaktia.
Oulun hiippakunnassa diakoniatyöntekijät auttoivat noin 24 000 ihmistä. Asiakaskontakteja heillä oli yhteensä runsaat 91 000.
Kirkon perheneuvojien puheilla kävi viime vuonna yli 16 600 ihmistä, runsas tuhat heistä Oulussa. Sotien jälkeen aloitettu perheneuvonta tukee suomalaisia parisuhteen ja perhe-elämän karikoissa sekä elämän kriisitilanteissa.
Perheneuvojien työ tilastoidaan 45 minuutin mittaisten moduulien avulla. Viime vuonna tällaisia työrupeamia tehtiin kaiken kaikkiaan noin 84 000. Suuremmallekin määrälle olisi kirkon mukaan kysyntää.
Kirkon ylläpitämän Palvelevan puhelimen päivystäjät keskustelivat viime vuonna yli 51 000 kertaa heille tuntemattoman ihmisen kanssa. Usein toisessa puhelimessa oli ahdistunut ja yksinäinen ihminen, joka halusi päivystäjästä kuuntelijan.
Palvelevassa puhelimessa on 2 000 päivystäjää. Kolmasosa heistä on kirkon palkollisia, loput vapaaehtoisia. Palvelevan puhelimen päivystäjät tai diakoniatyöntekijät eivät kysy, kuuluuko tuen tarpeessa oleva kirkkoon. Kirkon jäsenyydestä luopuneet saavat myös kirkon perheneuvojien palvelut, ainakin toistaiseksi.
Kirkko ei ole halunnut hinnoitella palvelujaan kirkon jäsenyydestä luopuneille. Sen ei ole tarvinnut, sillä lompsassa on vielä rahaa.
Jos kirkon veroeurojen vauhdikas väheneminen jatkuu, joutuu se ennen pitkää karsimaan palveluja. Ja jos kirkkoherroilla olisi valta, he siirtäisivät ensin hautausmaiden ylläpidon pois seurakunnilta. Diakoniatyöstä he eivät hevin luopuisi.
Kirkko sai viime vuonna valtiolta 105 miljoonaa euroa yhteisöverotuottoja valtion asettamien velvoitteiden hoitoon. Hautaustoimi, väestökirjanpito ja kansallisen kulttuuriperinnön vaaliminen veivät kuitenkin 143 miljoonaa euroa.
Kolumni