Turkuun syysistuntoon kokoontuneessa evankelisluterilaisessa kirkolliskokouksessa on tällä viikolla esillä muun muassa arkkipiispan vaalitavan muutos. Asia on periaatteellisesti merkittävä, sillä muutos vahvistaisi edelleen arkkipiispan asemaa muihin piispoihin nähden.
Kirkkokansan näkökulmasta esillä on kuitenkin myös paljon rajumminkin tunteita liikuttava teema eli kysymys homoparien kirkollisesta vihkimisestä. Tällä hetkellä kirkko vihkii avioliittoon vain pareja, joihin kuuluu mies ja nainen.
Homoseksuaalien ja homoparien oikeudet kirkossa on puheenaiheena vanha, mutta keskusteluun on parin viime vuoden ajan antanut vauhtia ratkaisu politiikan puolella. Ensi maaliskuun alussa tulee voimaan avioliittolain muutos, jonka mukaan avioliittoon voidaan vihkiä myös samaa sukupuolta olevia.
Tällä viikolla Turusta ei kuulla uutista kirkon kannan muuttumisesta. Tulenarka teema nousee kuitenkin esiin, kun kirkolliskokousedustajille esitellään avioliittokysymykseen liittyviä selvityksiä: ensinnäkin piispainkokouksen elokuussa julkaisema selonteko avioliittolain muutoksesta sekä kirkkohallituksen lokakuussa julkaisema oikeudellinen selvitys uuden avioliittolain vaikutuksista kirkolle.
Asian herkkyyttä osoittaa se, että kirkolliskokous saa tiedokseen myös keskustelumallin ja aineiston, joka on valmisteltu liennyttämään mielipiteenvaihtoa avioliitosta eri tavalla ajattelevien välillä.
Keskinäisen kunnioituksen hengessä käytävä keskustelu voi vielä onnistua kirkolliskokouksessa, mutta sen ulkopuolella saattaa jo olla vaikeampaa. Vanhastaan seksuaalieettiset kysymykset kiihdyttävät kirkossa mieliä enemmän kuin mitkään muut teemat.
Vuosisitten kirkolliskokouksen yleisvaliokunta linjasi, että avioliitto on miehen ja naisen välinen liitto. Elokuussa koolla olleet piispat totesivat niin ikään, ettei tuleva avioliittolaki vaikuta kirkon nykyiseen vihkimiskäytäntöön.
Näkemykset avioliittolain muutoksen oikeusvaikutuksista kirkossa menevät kuitenkin ristiin. On asiantuntijanäkemyksiä, joiden mukaan kirkon on lain voimaantulon jälkeen huolehdittava homoparien mahdollisuudesta tulla kirkollisesti vihityiksi.
Jännitteitä luo myös se, että jotkut papit ovat jo ilmoittaneet alkavansa vihkiä homopareja avioliittoon. Muutama seurakunta on luvannut tarjota tähän tilatkin. Onkin todennäköistä, että useiden hiippakuntien tuomiokapituleissa käsitellään jo ensi vuonna tapauksia, joissa pappi on vihkinyt homoparin vastoin kirkkojärjestyksen säännöksiä.
Tässä tilanteessa kirkon ylimmät päättäjät purjehtivat karikkoisilla vesillä. Päätetään sitten pitää nykykäytäntö tai valita homoparien vihkimisen tie, kirkon ovet käyvät, kun tyytymättömät ja pettyneet lähtevät.
Rauhallisimmalta reitiltä vaikuttaa nyt se, että annetaan ajan vielä kulua. Samaa sukupuolta olevien parien vihkimisen vastustus todennäköisesti lientyy vähitellen. Samalla tavalla vastustus ajan myötä suli, kun pappisvirkaa avattiin naisille.
Pääkirjoitus