Joka neljäs vuosi evankelisluterilaisessa kirkossa järjestettävät kirkolliskokousvaalit pidettiin kaksi viikkoa sitten. Kokoukseen valittiin kaikkiaan 96 edustajaa. Kun äänestäjinä ei ole yli nelimiljoonainen kirkkokansa vaan vain kirkon papit ja seurakuntien 12 000 luottamushenkilöä, olisi voinut olettaa, että tulokset valmistuvat sutjakasti.
Toisin kävi. Jos muissa hiippakunnissa tulokset saatiin päivässä parissa, ruotsinkielisessä Porvoon hiippakunnassa tulokset ynnättiin valmiiksi vasta neljä päivää vaalin jälkeen. Tuotiinko Ahvenanmaan äänet soutuveneellä laskettavaksi Porvooseen vai mistä hitaus johtui? Koko maan tulokset vahvistettiin tasan viikko vaalin jälkeen, mutta viimeiset päivitykset vahvistettuihin tietoihin tehtiin kymmenen päivää vaalien jälkeen eli 21.2.
Monesti kuullun sanonnan mukaan "kirkolla on aikaa". Voi kuitenkin olettaa, että tavalliset kirkon jäsenetkin jo kaipaisivat rivakampaa toimintaa. Samanlaista tahmeutta koettiin myös viimeksi käydyissä seurakuntavaaleissa, joissa valtakunnallista äänestysprosenttia jouduttiin arvailemaan päiväkausien ajan.
Kirkolliskokous on evankelisluterilaisen kirkon korkein päättävä elin. Kirkolle olisi epäilemättä eduksi, jos kirkolliskokouksen kokoonpano heijastaisi sitä, miltä kirkkokansakin näyttää. Näidenkin vaalien alla kannettiin huolta siitä, että mukaan saataisiin mahdollisimman paljon nuoria, joita kirkossa olisi tarpeen kuunnella erityisen tarkasti. Näin siksi, että alle 30-vuotiaiden nuorten aikuisten keskuudessa kirkon ote on kirpoamassa.
Tässä suhteessa kirkolliskokousvaalien tulos oli lähes katastrofi. Vain yksi valituista on alle kolmikymppinen. Vielä neljä vuotta sitten heitä sentään oli kolme. Kun koko maan tulokset myös kertovat, että kirkolliskokouksessa on vähemmän naisia kuin päättyneellä kaudella ja että uusia edustajia pääsi läpi vähemmän kuin viimeksi, vahvistuu kuva, että kirkollinen päätöksenteko on keski-ikäisten ja vanhempien ihmisten, erityisesti miesten juttu.
Lopulta voi tosin sanoa, että jos naiset ja nuoret haluavat ottaa heille kirkossa osuutensa mukaan kuuluvat asemat, asia on puhtaasti heidän omissa käsissään. Heidän pitäisi osallistua rohkeammin seurakuntavaaleihin ehdokkaina ja äänestäjinä. Vain niin he voivat vaikuttaa kunnolla kirkolliskokouksen kokoonpanoon. Ainakin seuraavan nelivuotiskauden kirkon parlamentti on kuitenkin vino kuva kirkon jäsenkunnasta, niin demokraattisesti kuin se onkin valittu.
paakirjoitus@kaleva.fi