Suomen evankelis-luterilaisen kirkon ja seurakuntien vastuullinen väki on tottunut tähän aikaan vuodesta tarkentamaan katseensa dokumenttiin, joka osaltaan mittaa heidän työnsä onnistumista. Asiakirja on kirkon toimintatilasto. Tänäkin vuonna se sisältää kirkon kannalta ilahduttavia seikkoja mutta myös selviä huolen aiheita.
Kirkossa voidaan edelleen röyhistää rintoja rippikoulun suuren suosion vuoksi. Tämä vuosisatainen perinne on säilyttänyt asemansa hämmästyttävän vahvana. Viime vuonna rippikoulun kävi yhteensä 59 000 nuorta. Se on 87,9 prosenttia koko ikäluokasta. Luvussa on tosin lievä pudotus viime vuodesta, mutta isostoiminnan suosio näyttää jopa kasvaneen.
Suomalaisen rippikoulun maailmanlaajuisestikin hämmästyttävää suosiota voi selittää monella tavalla. Vahva perinne ruokkii itseäänkin: rippikouluun mennään, koska se ikään kuin kuuluu asiaan ja sinne menee kaveripiirikin. Muitakin syitä on. 15-vuotias muodostaa maailmankatsomustaan, ja rippikoulu tarjoaa siihen aineksia. Käytännön syy rippikouluun osallistumiseen on sitten se, että kirkolliseen avioliittoon vihittävien tulee olla rippikoulun käyneitä.
Siinä, missä kirkko voi ylpeillä teini-ikäisistä osallistujista, paljastuu tilastoista myös kirkolle vähemmän mieluisa ilmiö. Seurakuntien päätapahtuman eli sunnuntain jumalanpalveluksen suosio liukuu edelleen loivaa alamäkeä. Osallistuminen jumalanpalveluksiin laski nyt 1,3 prosenttia. Viikoittainen kävijämäärä on 3,1 prosenttia keskiväkiluvusta.
On merkillepantavaa, ettei tapahtuman suosion laskua ole pysäyttänyt edes vuoden 2000 lopussa käyttöön otettu uudistettu jumalanpalvelus. Enää suosion laskua ei voi selittää silläkään, että kansa vierastaisi uusittua messua. Totutteluaikaa on ollut riittävästi.
Suosion laskua voi selittää uskonnollisten asenteiden muutoksilla sekä sillä, että maalta keskuksiin siirtyvä väki ei koe uutta kotiseurakuntaa jumalanpalveluksineen läheiseksi. Ne ovat käypiä taustaselityksiä, mutta vaikea on kiertää sitä seikkaa, että nykymuotoinen sunnuntain jumalanpalvelus ei näytä tyydyttävän ihmisten hengellisiä tarpeita. Ihmisten tarpeet ja toiveet muuttuvat yhä kirjavammiksi. Se mikä viehättää yhtä seurakuntalaista, on toiselle pahennukseksi. Taitaa olla aika panna seuraava komitea asialle.
paakirjoitus@kaleva.fi