Olen jälleen ihmetellyt joidenkin intoa viedä kirkkoamme pois perustastaan Raamatusta ja kristillisestä arvomaailmasta. Elokuussa kokoontuvalle kirkolliskokoukselle on tehty aloite, että piispainkokous valmistelisi esityksen samaa sukupuolta olevien parien vihkimisestä ja siunaamisesta.

Raamatun sanasta luopuneiden hiillostukseen ei tule tälläkään kerralla taipua. Ei ole yhtäkään juridista syytä, miksi kirkon tulisi muuttaa avioliittokäsitystään.

Lainsäädäntömme takaa kirkolle autonomian päättää siitä. Tämän vahvisti korkein hallinto-oikeus päätöksellään viime syksynä, jolloin se totesi, että kirkoillamme on avioliittolain perusteella itsenäinen oikeus määritellä avioliittoon vihkimisen ehdot ja muodot.

Kirkon avioliitto-opetuksen muutokseen ei ole myöskään teologista tai mitään muutakaan syytä. Esimerkiksi antiikin kirjallisuutta lukeneet tietävät, että samaa sukupuolta olevien suhteet tunnettiin niin Vanhan kuin Uuden testamentin aikana. Raamattu on avioliitto-opetuksessaan hyvin johdonmukainen ja selkeä: se on miehen ja naisen välinen liitto.

Kirkon avioliittokäsitys on Raamatun mukainen. Jos kirkon oppia ja opetusta muutetaan vastoin Raamattua kulloisenkin ajan aatteiden ja ihmisten vaihtuvien mielipiteiden mukaan, mitä jää jäljelle: voidaanko enää puhua kristillisestä kirkosta tai luterilaisesta sanan kirkosta?

Maailmassa riittää ihmisten kehittelemiä aatteita ja oppeja.