Oulu Kirkon pitää ratkaista sisäisesti naispappeuden vastustajista seurakunnissa kehkeytynyt ongelma. Kulttuuriministeri Kaarina Drombergin (kok.) mukaan on kirkolliskokouksen asia huolehtia siitä, että kirkossa noudatetaan lakia.
Dromberg ei halua puuttua kirkon sisäiseen keskusteluun, vaan vetoaa kirkkoa selvittämään asia sisäisesti. Lainsäädännön muuttaminen tässä vaiheessa ei ole myös uskontoasioista vastaavan ministerin mukaan tarpeen.
"Kirkollislaki on kirkolliskokouksen hyväksymä ja ponsi on vain toisen asteen säätelyä", Dromberg tähdentää.
Hän huomauttaa, että lain ohjaavan vaikutuksen pitäisi olla vahvempi kuin siihen liitetyn ponnen. "On aika puhkaista asia keskustelulla ulos."
Kun naispappeus hyväksyttiin 1986, varattiin naispappeutta vastustaville miespapeille mahdollisuus kieltäytyä yhteistyöstä naisteologien kanssa. Omantunnonsyihin vedoten ei Drombergin mukaan voi kuitenkaan rikkoa lakia. Dromberg korostaa, että valintatilanteessa valitsijoiden pitää tietää, mikä on ehdokkaiden kanta asiaan.
"Kaikissa työpaikoissa esimiehen yhteistyökyky mitataan siinä, miten hän pystyy työskentelemään alaistensa kanssa", Dromberg toteaa.
Käytännössä ponsi on johtanut siihen, että seurakuntien työvuorolistat laaditaan naispappeutta vastustavien miespappien ehdoilla. Naiset ovat aktiivisesti myös karttaneet seurakuntia, joissa kirkkoherran tiedetään suhtautuvan heihin vihamielisesti.
Evankelis-luterilaisen kirkon jäsenenä Dromberg haluaa kirkon kehittyvän maailman kehityksen myötä. Dromberg ymmärtää keskustelun teologiset lähtökohdat, "mutta en ymmärrä, missä kohtaa Raamattu oikein todellisuudessa estää työskentelyn naispappien kanssa".
Dromberg ei pidä hyvänä naispappeuden vastustajien hellimää ajatusta erillisestä hiippakunnasta. "Se ei ole oikea ratkaisu tähän kysymykseen, sillä yritetään välttää keskustelun ydin", hän toteaa.
Naispappeuden vastustajien elintila on kaventunut, kun miespappeuden viimeisessä linnakkeessa Oulun hiippakunnassakin suostutaan nykyään vihkimään naisia papeiksi. Kirkkoa hiertävä ongelma kärjistyi kesällä Pohjois-Kymenlaaksossa, kun Valkealan kirkkoherra kieltäytyi yhteistyöstä naispappien kanssa. Lukuisat seurakuntalaiset erosivat kirkosta.