Kirkkohallitus on laatinut seurakuntien työntekijöiden ja luottamushenkilöiden tueksi ohjeet vaitiolovelvollisuudesta ja salassapidosta. Kirkon työntekijöiden vaitiolovelvollisuus -kirja on tarkoitettu tueksi tilanteissa, joissa on vaikea valita vaitiolon ja puhumisen tai ilmoittamisen välillä.
Papin ja lehtorin vaitiolovelvollisuus on yksiselitteinen ja ehdoton, kun kyseessä on asia, jonka pappi tai lehtori on saanut tietää ripissä tai muun sielunhoidon yhteydessä. Kirkkolaki on tässä muuhun lainsäädäntöön nähden erityislaki, ja sitä sovelletaan ensisijaisesti. Papin ei ole edes ripittäytyjän luvalla mahdollista vapautua ehdottomasta vaitiolovelvollisuudesta.
Kirkkolaki sanoo, että jos joku yksityisessä ripissä tai sielunhoidossa ilmaisee yleisen lain mukaan ilmi annettavan rikoksen olevan suunnitteilla, papin on kehotettava ihmistä ilmoittamaan asiasta viranomaiselle tai sille, jota vaara uhkaa.
Jos henkilö ei siihen suostu, papin on kerrottava hyvässä ajoin ja varovasti asiasta viranomaiselle, kuitenkin niin, että asianomainen ei suoraan tai välillisesti paljastu.
Myös muut kirkon työntekijät ovat vaitiolovelvollisia. Erona pappiin ja lehtoriin on kuitenkin kaksi asiaa – asiakkaan suostumus ja lain velvoitus. Ne voivat oikeuttaa tiedon antamiseen.
Mm. lastensuojelulaki, laki sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista ja laki holhoustoimesta ovat lakeja, joiden säännösten mukaan tieto salassa pidettävistä asioista on tietyissä tilanteissa. Samalla tavalla kirkon työntekijöiden kanssa vaitiolovelvollisia ovat seurakuntien luottamushenkilöt, harjoittelijat sekä tosiasiallisesti vapaaehtoistyössä olevat henkilöt.
Keskustelu kirkon työntekijöiden vaitiolovelvollisuudesta on noussut esille erityisesti kirkon kriminaalityön yhteydessä.