Oulun seurakunnat siunaavat vapaaehtoistyötä tekeviä alkavalle talvitoimintakaudelle tänään sunnuntaina jumalanpalvelusten yhteydessä. Oulun tuomiokirkossa, Karjasillan kirkossa sekä Ylikiimingin kirkossa vapaaehtoiset siunataan kello 10 ja Tuiran kirkossa kello 12 alkavassa messussa. Oulujoen seurakunnan vapaaehtoiset siunataan Myllyojan seurakuntatalossa kello 18 alkavassa sanajumalanpalveluksessa.
Kirkosta erosi viime vuonna lähes 35 000 suomalaista, ja määrän arvellaan tänä vuonna edelleen kasvavan. Keskustelu jäsenpaon seurauksista on jo kirkon piirissäkin varsin avointa. Pelkona on, että kehityksen jatkuessa näin kirkon on tingittävä toiminnoistaan.
Piispa Gustav Björkstrand totesi hiljattain, että 25 vuoden kuluttua kirkkoon saattaa kuulua enää kaksi kolmasosaa väestöstä.
"Kulutusyhteiskunnassa ihmisen on saatava tietää, mitä hän rahallaan saa. Ei ole itsestään selvää, että kirkko voi tulevaisuudessa toimia vanhusten, sairaiden ja lasten sekä nuorten hyväksi kuten tähän asti", Björkstrand varoitti.
Ihmiset arvostavat juuri tätä kirkon työsarkaa, mutta monelle se ei riitä syyksi kuulua kirkkoon ja maksaa kirkollisveroa. Motiivi heikkenee entisestään, kun tiedetään, että vain kymmenisen prosenttia kirkon tuloista ohjataan diakoniatyöhön.
Kirkosta erotaan paitsi rahan, myös vähäisen uskon ja yksinkertaisesti eroamisen helppouden takia. Siteet valtionkirkkoon voi katkaista internetissä muutamassa minuutissa.
Osa eroaa siksi, että kokee kirkon suvaitsemattomaksi ja konservatiiviseksi, osa taas jättää liian sallivaksi kokemansa kirkon.
Tuomiorovasti Matti Pikkarainen sanoo, että kirkosta eroamisen yleistyminen on otettava vakavasti.
"Elämme moniarvoista, yksilöllisyyttä korostavaa aikaa. Sitä kuitenkin kummeksun, että samat tahot, jotka puolustavat kunkin oman vakaumuksen kunnioittamista, kannustavat niin kovasti ihmisiä eroamaan kirkosta. Eikö pitäisi kunnioittaa kaikkia vakaumuksia?"
Pikkarainen kertoo, että kirkon piirissä keskustellaan kovastikin siitä, mihin voimavaroja olisi suunnattava. Itse hän soisi diakoniatyön osuutta lisättävän.
"1990-luvun alussa kirkko oli näkyvästi esillä lievittämässä laman ahtaalle laittamien ihmisten ongelmia. Silloin kirkosta eroamisetkin vähenivät. Kyllä meillä nyt on peiliin katsomisen paikka", Pikkarainen toteaa.
Diakoniatyöntekijä Heikki Kaikkonen vaalii työssään Oulussa yhtä seurakuntien arvokkaimmista voimavaroista - vapaaehtoisia toimijoita.
"Kyllä ihminen yhä kantaa vastuuta lähimmäisestään, mutta muutos on näkyvissä. Hetkittäisiin tempauksiin saadaan vielä väkeä mukaan, mutta yhä huonommin esimerkiksi syrjäytyneiden tukihenkilöiksi. Se on suuri vahinko, sillä kirkon perusajatushan on, että seurakuntalaiset toimivat seurakunnassaan."
Kaikkosellekin on tuttua kritiikki kirkon rahankäytöstä. Hänen mielestään euro ei kuitenkaan ole välttämättä käypä mittari, kun puhutaan ihmisten auttamisesta ja lähimmäisyydestä.
"Valtavan paljon tehdään seurakunnissa sellaista arvokasta työtä, jota ei voi rahalla mitata."
