Kolmesataa vuotta sitten kirkkokansa sai monessa seurakunnassa pidellä kesäisin nenistään kiinni. Kirkkojen lattioiden alle haudattujen vainajien hajoaminen aiheutti pahoja hajuhaittoja.
”Esimerkiksi Paltamon kirkossa haju oli niin voimakas, ettei kirkossa voitu pitää kesäisin jumalanpalveluksia”, kertoo arkeologian yliopistonlehtori Kirsti Paavola Oulun yliopistosta.
Kirkkojen alle hautaaminen loppui kokonaan 1800-luvulla. Monet ruumiit muumioituivat, ja osa niistä on saanut levätä vahingoittumatta nykyhetkeen saakka.
Oulun yliopisto on nyt aloittamassa kirkkomuumioista laajan poikkitieteellisen tutkimusprojektin, jollaista ei ole kotimaassa aiemmin toteutettu. Tutkimus tehdään yhteistyössä seurakuntien kanssa.