Katolilaisia on maailmassa 1,1 miljardia, luterilaisia 65 miljoonaa, mutta meillä tuon suuremman kirkkokunnan jäsenet ovat saareke luterilaisessa järvessä. Suomen katoliseen hiippakuntaan kuuluu vain noin 8 000 jäsentä. Ei siksi ihme, ettei keskivertoluterilainen kaduntallaaja ole hiippakunnasta kuullut tuon taivaallista.
Harva suomalainen on kuullut sitäkään, kuka on Suomen katolisten piispa. Hän on puolalainen Józef Wróbel, tänne nelisen vuotta sitten Paavin määräämänä saapunut entinen yliopistoteologi.
Nyt Suomen katolista hiippakuntaa jäytävät kiistat, joita voi hyvällä syyllä kutsua ankariksi ja ennennäkemättömiksi. Hiippakunnassa on syntynyt kapinaryhmä, jonka tulilinjalla on nimenomaan piispa Wróbel.
Tätä vastaan järjestettiin muutama viikko sitten Helsingissä katolisen piispantalon edustalla mielenosoitus, jonka kylteissä lausuttiin muun muassa sellaisia kehotuksia kuin "Hyvää kotimatkaa, Jozef", "Miksi et kuuntele?" tai "Valta ei sovi kaikille". Piispa ei ollut mielenosoituksen aikaan kotona.
Mieltään osoittaneet ovat nousseet barrikadeille paristakin syystä. Ensinnäkin Wróbelin johtamistapaa luonnehditaan autoritaariseksi, erityisesti maallikkojen äänen sivuuttavaksi. Katolilaista hiippakuntalehteä Fidesiä arvostelijat moittivat tätä nykyä piispan linjan äänitorveksi.
Toisena kivenä oppositiosta hiertää hiippakunnan pitkäaikaisen kakkosmiehen, 36 vuotta Suomessa toimineen yleisvikaari Jan Aartsin viraltapano. Siitä vastasi piispa Wróbel itse. Osa Suomen katolilaisista sydämistyi päätöksestä sydänjuuriaan myöten. Ärtymystä lisäsi se, että piispa ei ole tuonut julki erottamisen perussyytä.
Mistä jupakassa on oikein kysymys? Monista asioista, kertovat asiaa tuntevat lähteet. Yksi syy on uuden ja edellisen piispan jyrkkä erilaisuus henkilöinä. Suomen edellinen katolinen piispa, edesmennyt Paul Verschuren oli henkilö, jonka sydämellisyys ja ystävällisyys oli suorastaan ylenpalttista.
Moni toivoi ja veikkasi Verschurenin seuraajaksi suomen kielen taitoista Aartsia, mutta pettyi, kun maahan tulikin ummikko puolalaisteologi. Samalla saapui ankarampi kirkkokuri ja uusi johtamistyyli.
Piispan ja kakkosmiehen henkilökemiat eivät toimineet, ja sen päälle Aartsissa oli vielä jotakin muuta, mikä ei piispalle sopinut. Tästä ei julkista selvyyttä ole kuitenkaan saatu.
Yleinen arvio tällä hetkellä on, että enemmistö Suomen hiippakunnan jäsenistä tukee kiistassa kuitenkin Wróbelia. Piispa itse on luonnehtinut mielenosoittajien joukkoa "hyvin pieneksi vähemmistöksi". Kotimaa-lehdessä piispa arvioi kiistan syyksi sitä, että osa katolilaisista ei ymmärrä riittävästi omaa kirkkoaan. Raamattu, usko ja moraali eivät voi olla keskustelun kohteena, hän linjasi.
Kirkon tai hiippakunnan pienuus ei ole koskaan ollut tae siitä, että elämä siellä olisi idyllistä ja sopuisaa. Usein on aivan päinvastoin. Erään jo kuihtuneen lestadiolaisryhmittymän väitetään ennen katoamistaan hajonneen niin pieniin osiin, että jäljelle jääneen joukon valtakunnalliset kesäseurat voitiin pitää pienen pirtin nurkassa.
Suomen katolisen hiippakunnan tapahtumat vahvistavat tämän säännön.