* Evankelis-luterilainen kirkko on vaikeassa tilanteessa miettiessään suhtautumistaan parisuhdelain seurauksiin. Uudelta tutkimustiedolta kirkko ei kuitenkaan voi sulkeutua.
Osa Suomen evankelis-luterilaisen kirkon jäsenistä pahastuu, tekeepä kirkolliskokous lopulta millaisia päätöksiä tahansa suhtautumisesta parisuhteensa rekisteröineisiin, samaa sukupuolta oleviin kansalaisiin. Viime viikolla pidetty kevään kirkolliskokous pohjusti asiaa vilkkaalla ja kiivaallakin lähetekeskustelulla.
Perustevaliokunta tekee syksyn kirkolliskokoukselle ehdotuksen kaavojen laatimisesta homoparien ja heidän kotiensa siunaamisesta sekä parisuhteensa rekisteröineiden mahdollisuudesta toimia kirkon viroissa. Voi silti käydä niinkin, että ainakin osa asiaan liittyvistä ratkaisuista lykkääntyy ensi vuodelle.
Laajasti teologiaa opiskelleet ja hartaasti uskonnolliset evankelis-luterilaisen kirkon jäsenet suhtautuvat kovin ristiriitaisesti asiaan. Jyrkästi vastakkaiset kannat eivät hevin lienny. Osaratkaisuin kirkko voikin päästä asiassa parhaiten eteenpäin.
Asiassa päätöksiä tekevien on syytä muistaa, että kirkko ja valtio eivät ole Suomessa kokonaan erillään, vaikka side onkin viime vuosina löystynyt. Valtionkirkon piirteistä kertoo myös kirkolliskokouksen koostumus. Valtioneuvosto nimittää sinne edustajansa. Kirkko ei voikaan olla tyystin huomioimatta lakeja ja säädöksiä, joita maassa noudatetaan.
Samaa sukupuolta olevat saavat eduskunnan päätöksen mukaan rekisteröidä suhteensa. Asia oli vaikea myös lukuisille kansanedustajille. Aiheesta käytiin eduskunnassa ja sen valiokunnissakin myös uskonnolliset näkökohdat esiin nostavaa keskustelua.
Monille kansanedustajille oli ratkaisevan tärkeä uuden tutkimuksen tieto, että omaan sukupuoleensa seksuaalista vetoa tuntevat eivät voi itse valita tai tukahduttaa taipumustaan, vaan he saavat sen syntymässään. Inhimillisesti katsoen olisi kohtuutonta asettaa heidät ratkaisevasti erilaiseen asemaan kuin heteroseksuaalit.
Puheet moniavioisuuden, lapsiin sekaantumisen tai muiden rikollisten taipumusten tulosta seuraavassa vaiheessa kirkolliskokouksen hyväksyttäviksi voi käsittää johdonmukaisuutta tavoittelevana vastavetona. Ymmärtää niitä ei silti tarvitse.
Parisuhteen rekisteröinnissä on kyse kahden aikuisen välisestä yhteisestä tahdosta. Aivan kuten on naisen ja miehen välisessä avioliitossakin.
Aivan varmaa on, että kaikki kirkkoon kuuluvat herätysliikkeet eivät tule hyväksymään homopareja edes jäsenikseen, vaikka kirkolliskokous päättäisikin suhtautua heihin tasavertaisina kirkon jäseninä. Ei niiltä voi eikä pidäkään sellaista edes yrittää edellyttää. Herätysliikkeet ovat kirkon rikkaus. Niiden helmoissa tiukempaa asennetta vaativat ja vaalivat voivat tuntea olevansa oikeassa joukossa.
Jokaisessa evankelis-luterilaisen kirkon herätysliikkeessä on vastaavasti hyväksyttävä se, että kaikki kirkon jäsenet eivät ajattele kaikista kristillisen opin yksityiskohdista samalla tavalla. Pelastussanoma ja uskon peruspiirteet ovat yhteisiä, mutta juuri yhteiskunnan uudistumiseen liittyviin asioihin niin eri herätysliikkeissä kuin emokirkossakin suhtaudutaan eri tavoin. Niin on ollut ennenkin ja niin tulee varmasti olemaan myös vastaisuudessa. Silti myös kaikille yhteistä työtä ja yhteistä tilaa löytyy varmasti.
Pääkirjoitus