Tuomiopäivä uhkaa termejä, jotka voivat kuulostaa nykyihmisen korvissa pelottavilta ja luotaantyöntäviltä. Sellaisia ovat tuomio-alkuiset sanat.
Kirkkohallituksen vastikään teettämän, kirkon sisäisen kyselyn mukaan esimerkiksi tuomiokapituli-sanan hylkäisi jopa yli 40 prosenttia vastaajista. Tuomiorovasti ja tuomiokirkko -nimityksistä luopuisi kolmannes.
Kyselystä selvisi, että historiallisten sanojen joukossa on yllättäen yksi virkanimike, josta seurakunnat haluavat pitää tiukasti kiinni: kirkkoherra. Sukupuolittuneen nimikkeen muuttamista kannatti vähemmistö, vain 22 prosenttia vastaajista.
Oulun tuomiokirkkoseurakunnan kirkkoherra, tuomiorovasti Satu Saarinen ei haluaisi olla mikään muu kuin kirkkoherra.
- Olen hyväksynyt sen. Kieli voi ylläpitää epätasa-arvoisia rakenteita, mutta tasa-arvoa voi lähteä rakentamaan toisestakin suunnasta. Vaikka tittelini olisi kirkkoemäntä, muuttaisiko se sitä, että suurin osa kirkon johtajista on yhä miehiä, Saarinen kysyy.
Oulun tuomiorovastin mielestä historia saa näkyä kirkollisissa virkanimikkeissä. Kirkkoherra-sanaa alettiin käyttää Suomessa jo 1500-luvun lopulla.
Kirkkoherra-nimityksen kannalla ovat myös Espoon hiippakunnan piispa Tapio Luoma ja Lapuan hiippakunnan piispa Simo Peura.
Peura kertoo kuunnelleensa sanan herättämiä tuntoja tarkalla korvalla.
- Naispuoliset kirkkoherrat eivät ainakaan minun kuulteni ole valittaneet nimityksestä. Kirkkoherran tehtävä on arvostuksen osoitus molemmille, miehelle ja naiselle, Peura muistuttaa.
Napakan ja ytimekkään virkanimikkeen tilalle on piispojen mielestä vaikea keksiä vaihtoehtoja.
- Naispuolisia kirkkoherroja on jo niin paljon, ettei nimitys häiritse. Johtava pappi voi kuulostaa tylsältä, ja nimitys on muutenkin melko pitkä, Tapio Luoma sanoo.
Suomen neljästäsadasta kirkkoherrasta naisia on tällä hetkellä hieman päälle 17 prosenttia eli kaikkiaan 71. Määrä on Kirkon tutkimuskeskuksen tilastojen mukaan vuosi vuodelta noussut.