Seurasin Iin kirkkoherraehdokkaiden vaalipaneelin striimausta 28.8. Haastattelija Harriet Urponen kysyi ”miten ympäristöasiat kuuluvat seurakunnan toimintaan?” Järkytyin Ari Rautakosken vastauksesta, joka kuului seuraavasti:
”Ilman muuta seurakunnan pitää ottaa nämä asiat huomioon. Totta kai niistä asioista pitää puhua ja tehdä sen eteen jotakin. Ja mahdollisimman paljon tietenkin. Mutta samantien täytyy sanoa se, että esimerkiksi raakkuasia on se saanut minusta vähän kohtuuttomat mittasuhteet. Kyllä siitä on nyt puhuttu niin paljon, että eiköhän se riitä. En yhtään vähättele sitä mitä siellä tapahtui, niistä pitää pitää huoli ja ettei tällaisia tapahdu, mutta media lietsoo turhan paljon näitä asioita.”
Järkytyin, koska 2024 meidän tulisi olla paremmin valveutuneita siitä, että ilmastonmuutos, luontokato ja alati useampi uhanalaistunut ja katoava laji on totisinta totta. Raakkujen elinoloja ja lisääntymistä olemme jo muutenkin vaikeuttaneet jokielinympäristöjen muutoksilla: suo- ja metsäojituksilla.
Rautakoski totesi, että media lietsoo näitä asioita. Jos media joskus asioita lietsookin niin tässä asiassa se ei ole sitä tehnyt. Suomussalmen Hukkajoen tapahtumissa on kyse erittäin uhanalaisen luontokappaleen suoranainen teurastus, jota poliisi tutkii törkeänä luonnonsuojelurikoksena. Rauhoitettuja jokihelmisimpukoita on arvioiden mukaan kuollut tuhansia. Tämän kaltainen asenneilmapiiri on mielestäni erittäin huolestuttavaa. Ja etenkin tällaisessa asemassa olevalta henkilöltä kuin Ari Rautakoski on.
Raakku eli jokihelmisimpukka on erittäin uhanalainen laji. Yksi raakku suodattaa vuorokauden aikana 50 litraa vettä. Tuhat raakkua siis puhdistaa yhden vuorokauden aikana noin 50 000 litraa vettä. Se on ilmainen vedenpuhdistamo vesistöissämme ja luo elinympäristön muille eliöille. Raakun rooli on työskennellä ekosysteemimme hyväksi, meidän elinolojemme hyväksi, myös sinun, lastesi ja lastenlastesi elinolojen ja ekosysteemin puolesta, parahin Ari.
Opettajana olen keskustellut paljon nuorten kanssa ja voin sanoa, että nuorten aito huoli ja pelko ilmastonmuutoksesta ja luontokadosta on arkipäivää. Fiksut nuoret ymmärtävät sen, että asenteidemme ja tekojemme on muututtava. He oireilevat paljon juuri sen takia, että aikuiset eivät ota luontokatoa ja ilmastonmuutosta riittävän tosissaan ja suhtautuvat siihen ylimalkaisesti. Kommentit, että nyt on asia saanut liian suuret mittasuhteet, ovat omiaan lisäämään nuorten pahoinvointia sekä luomaan epävarmuutta tulevaisuudesta.
Iiläisten identiteetin yksi kulmakivi on Iijoki, joka on merkittävänä lohijokena tuonut jokivarren asukkaille ruokaa ja elantoa. Ihminen on toiminnallaan vaikuttanut myös Iijoen herkkään ekologiseen tilaan niin, että sekin vaatii aktiivista huolenpitoa, ennallistamista sekä suojelua. Vuonna 2019 vahvistettiin Iijoki-sopimus, jolla pyritään muun muassa palauttamaan vaelluskalat Iijokeen ja parantamaan vedenlaatua kunnostamalla vesistö ja valuma-alueita.
Iijoelle luotiin yhteinen vesistövisio 2030 sekä toimenpideohjelma joen arvon nostamiseksi. Vaikka Iin seurakunta ei tässä hankkeessa ole mukana, omistaa se Iissä suuren määrän metsää. Myös tämän takia Ari Rautakosken kommentit särähtivät korvaan ja saivat huolestumaan. En tiedä oletko aidosti tuota mieltä vai halusitko vain yrittää miellyttää kommentillasi jotain tiettyä tahoa.
Tämä ”raakkuasia” pitäisi kuitenkin olla tärkeä, vakavasti otettava ja vähintäänkin herättävä muistutus ihan jokaiselle, että jotain tosiaankin täytyy tehdä. Ja mahdollisimman paljonkin. Luontokadosta ja sen vaikutuksista kärsivät viimeistään lapsenlapset.
Eli hyvät iiläiset, etenkin nuoret, olkaa aktiivisia, äänestäkää kestävästi ja omien arvojenne mukaisesti. Luonnon ja jokaisen luontokappaleen puolesta.
Mari-Anneli Sarkkinen
kasvatustieteen maisteri, musiikinopettaja, laulupedagogi