Pääkirjoitus

Kirk­ko­her­ra valitsi re­hel­li­syy­den

Imatran kirkkoherran Olli Aallon ilmoitus sukupuolensa korjauksesta on kerännyt kiitoksia mutta herättänyt myös hämmennystä.Se ei ole yllätys.

Imatran kirkkoherran Olli Aallon ilmoitus sukupuolensa korjauksesta on kerännyt kiitoksia mutta herättänyt myös hämmennystä. Se ei ole yllätys. Sukupuolikysymyksiin liittyy paljon pelkoja, ennakkokäsityksiä ja latautuneita näkemyksiä siitä, mikä on oikein ja mikä väärin. Toisen asemaan asettuminen on näissä asioissa erityisen työlästä.

Kirkkoherra Aalto edustaa harvinaista vähemmistöä, transseksuaaleja. He kokevat olevansa sukupuolensa vankeja, mieleltään toista kuin mitä fyysisilta ominaisuuksiltaan ovat. Noin 400 suomalaisen arvioidaan vuosittain hakevan apua tämän takia. Osalla ongelma ratkeaa lääketieteen keinoin, leikkauksen ja lääkehoidon avulla. Tämän ratkaisun on Aaltokin valinnut.

Toinen vaihtoehto olisi ollut kaksoiselämän jatkaminen. Silloin kenenkään ei olisi tarvinnut hämmentyä, mutta pappismiehen vuosikymmenten piina olisi jatkunut. Valinta oli käytännössä valheellisuuden ja rehellisyyden välillä. Aalto valitsi jälkimmäisen tietäen, että hänen ratkaisunsa aiheuttaa myös mielipahaa.

Yleisradion haastattelussa päätöstään torstaina rauhallisesti eritellyt Aalto kertoi ymmärtävänsä kielteisiä reaktioita, koska kyseessä on monille täysin outo ilmiö. Oman tilanteensa Aalto tiivisti todeten, että hänen osansa oli syntyä kahden sukupuolen välimaastoon.

Sukupuolisuuteen liittyy myös sellaisia poikkeavuuksia, joita yhteiskunnan tai kirkon ei ole syytä hyväksyä. Yhdeksi mittatikuksi arvioissa sopii se, vahingoittaako erilaisuus muita. Aallon ratkaisu ei tee niin. Mielipahaa tai hämmennystä siitä aiheutuu varmasti, mutta se pakottaa myös entisten käsitysten uudelleenarviointiin.

Kysymys transseksuaalisuuden hyväksynnästä nousi nyt esiin kirkossa, mutta helppo teema se ei ole muuallakaan yhteiskunnassa. Vaikeuksia asiaan suhtautumisessa näyttää myös olevan Imatran seurakunnassa ja Aallon esimiehellä, piispa Voitto Huotarilla. Hän epäili aluksi, ettei Aalto voisi jatkaa virassaan naisena, koska se herättäisi hämmennystä.

Niin voi käydä, eikä niitä tuntemuksia voi sormia napsauttaen poistaa. Lopulta kyse on siitä, mihin pannaan eniten painoa. Ajatus siitä, että Aallon pitäisi vetäytyä sukupuolen vaihdoksen jälkeen näkymättömämpiin tehtäviin kirkossa ei perustu lakiin ja edistää kaksinaismoraalia. Jos tuleva Marja-Sisko Aalto haluaa virassaan jatkaa, se oikeus hänelle kuuluu.

paakirjoitus@kaleva.fi