Talvisen pakkaspäivän aurinko läikehtii sisään Tuiran kirkon Suvanto-salin ikkunoista. Lapsiperheiden nallekahvilassa on iloa ilmassa.
– Hallintotöitä on paljon, ja ehdin olla läsnä arjen seurakuntaelämässä vähemmän kuin toivoisin, kirkkoherra Niilo Pesonen toteaa haikeana.
– Mutta kuka muu ne tekisi? Minun tehtävääni on vaikeiden asioiden käsittely ja olen niihin valmis.
Yhteisen kirkkoneuvoston puheenjohtajuus lisää rakenteiden tukemista, tutkimista ja tulkitsemista.
Eikä Pesonen kaihda suurempiakaan haasteita: hän suostui vast’ikään valitsijayhdistyksen pyyntöön asettua ehdolle Oulun hiippakunnan piispanvaalissa.
– Lähtökohtana sille on sisäinen ja ulkoinen luottamus. On tunnettava itse olevansa tehtävään pystyvä ja myös muiden on tämä nähtävä.
Kirkkoherra iloitsee toimijoista
Seurakuntaelämä ei onneksi ole kaukana vallan kammiosta: seinän takaa kumpuavat seurakunnan pienimpien aurinkoisen leikin äänet.
Eri toimijaryhmät ovatkin kirkkoherran suuri tyytyväisyyden aihe.
– Erityisen iloinen olen yhä suuremmasta joukosta niitä, jotka tulevat tänne toimimaan yhteiseksi hyväksi, ovat ymmärtäneet seurakunnan olevan foorumi, jossa he voivat käyttää kykyjään. Ja nämä ihmiset eivät todellakaan pidä itsestään meteliä.
Hyvinä esimerkkinä Pesonen mainitsee Pyhän Luukkaan kappelin pyhäkoulutoiminnan ja toimet ylijäämäruoan jakamiseksi sitä tarvitseville.
– Elämän mielekkyys tulee siitä, että joka tavalla voimme palvella toisia ja yhteisöä jossa elämme. Kukin omalla tavallamme.
Uskon voima on niin suuri, Pesonen tähdentää, että se muuttaa suhdetta toiseen ihmiseen ja saa meidät toimimaan toisen hyväksi.
Paluu lapsuuden seurakuntaan
Viidettä vuottaan kirkkoherrana Tuirassa toimiva Pesonen on lapsuuden toiveammatissaan, pappina, lapsuuden seurakunnassaan, jossa hän ehti tehdä työtä jo aiemminkin.
Paluu oli mieluisa. Paljon tuttua, ja tuttuja, löytyi mutta myös yhteisö, joka elää juuri sitä muutosta, jota koko yhteiskuntakin.
– Ihmisen elämän peruskysymykset eivät ole muuttuneet mihinkään: Miksi näin tapahtui?, Miten Jumala voi sallia tällaista? tai Mitä varten olen täällä?, hän luonnehtii.
Hän pitääkin oleellisena sitä, että seurakunta on läsnä tilanteissa, joissa nämä kysymykset esitetään.
– Kristittyinä meidän on oltava realisteja – otettava tosissaan se, että on myös pahaa. Ideologiat, jotka ovat perustuneet epärealistisesti vain ihmisen hyvyyteen, eivät ole kestäneet. Toisaalta meillä kristittyinä on käsitys hyvyydestä, joka voittaa kaiken pahan.
Lähtökohta elämään on selkeä:
– Tarvitsemme kaikki luottamusta siihen, että on olemassa jokin meistä riippumaton, hyvä ja totaalinen.
Eksistentiaaliset kysymykset kulkevat Pesosen myötä myös talvisella hiihtoladulla, kesällä koillismaalaista kalaa narratessa tai vaikkapa kirjan ääressä.
– Luen parasta aikaa Juha Hurmeen Niemi-teosta ja se meinaa suututtaa, hän puuskahtaa.
Ihan turha kirja tuskin kirvottaisi rauhallisesta miehestä kipakan kannanoton.
– Kirja on hyvä ja mielenkiintoinen, mutta tulkitsee mielestäni historiaa väärin ateistisesta näkökulmasta. Ehkäpä kirjoitan siitä vielä jotain.
Sitä odottaessa.
Niilo Pesonen
Syntynyt Oulussa 5.2.1968.
Lapsuus Puolivälinkankaalla, ylioppilaaksi Oulun normaalikoulusta 1987.
Lea-puoliso ja neljä lasta.
Teologian maisteri 1994, teologian tohtori 2004.
Pappina Tuirassa 1994–1995 ja 1998–2006, josta siirtyi Oulun hiippakuntaan hiippakuntadekaaniksi. Tuiran kirkkoherra 2014 alkaen.
Toiminut erilaisissa luottamustehtävissä ja työryhmissä kirkossa, kuten piispainkokouksessa ja Kirkon ulkoasiainneuvoston jäsenenä. Nyt Barentsin kirkkojen neuvoston hallituksen puheenjohtajana ja Yhteisen kirkkoneuvoston puheenjohtajana.
Harrastaa mm. liikuntaa, mökkeilyä, lukemista, pieniä rakennushommia ja kalastusta.
Juhlii 50-vuotispäiviään 25.2. kello 10 jumalanpalveluksella ja sen jälkeisillä kirkkokahveilla Tuiran kirkossa. Lisäksi perjantaina 23.2. kello 18 Pyhän Luukkaan kappelissa Vanhojen nuorten veisut, jotka liittyvät syntymäpäivään.