Suomeen voi lähiaikoina syntyä merkittävä paperittomien ihmisten joukko. Ilman oleskelulupaa jääville turvapaikanhakijoille viimeiseksi turvasatamaksi jää silloin kirkon ja vapaaehtoisten antama apu.
Sisäministeri Paula Risikon (kok.) toive evankelis-luterilaisen kirkon piispoille maanantain tapaamisessa oli, että kirkko tukisi turvapaikanhakijoiden vapaaehtoista paluuta eikä estäisi viranomaisten toimia laittomasti maassa olevia kohtaan. Saman asian on sanonut suoremmin kansliapäällikkö Päivi Nerg, joka arvioi Sunnuntaisuomalaisessa syyskuussa, että hätämajoitus antaa väärän viestin ilman oleskelulupaa jääville.
Ministerin ja piispojen muodollisesta yhteisymmärryksestä huolimatta viranomaisten ja kirkon välille jää erilaisia näkemyksiä ja painotuksia.
Viime vuodesta lähtien Suomeen on tullut yli 37 600 turvapaikanhakijaa. Turvapaikkapäätöksiä on ehditty tehdä noin 32 000. Niistä myönteisiä on ollut runsaat 8 000 ja kielteisiä 13 000. Lähinnä Dublin-tapausten takia tutkimatta on jätetty noin 3 400 ja rauenneita tapauksia on yli 6 900. Lähes kaikki kielteisen päätöksen saanet hakijat valittavat siitä.
Kirkon piirissä arkkipiispa Kari Mäkistä on syytä kiittää kantaaottavista lausunnoista. Niistä on tulkittavissa, että kirkko ei sulje oviaan kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneilta ja hädässä olevilta.
Selvää kuitenkin on, että mitä tiukempaa pakolaispolitiikkaa Suomessa jo olevia kohtaan noudatetaan, sitä enemmän paperittomia tulee. Silloin myös paine kirkkoa kohtaan kasvaa, kun hädässä olevat paperittomat alkavat viimeisenä oljenkortenaan kääntyä sen puoleen.
Vielä ei olla niin pitkällä, mutta sellaisen tilanteeseen joudutaan varautumaan. Esimakua tulevasta on saatu tästä viikosta alkaen, kun Helsingin kirkot päättivät avata vuoroviikoin ovensa kodittomille. Myös paperittomat toivotetaan tervetulleiksi hätämajoitukseen.
Viranomaisille on myös helpotus, kun kirkko ja vapaaehtoiset ottavat huolehtiakseen paperittomien huoltamisen. Viranomaiset pääsevät pälkähästä, kun ihmiset eivät jää taivasalle tai ajaudu paperittomia vaanivien uhkien uhreiksi.
Viime kädessä karkotusuhan alla olevat voivat turvautua kirkkoturvaan. Lähtökohtana on turvaa hakevan avunpyyntö. Kirkkoturvassa hädänalaisia autetaan heidän statuksestaan riippumatta.
Kirkkoturva toimii tilanteessa, jossa ihmiset pelkäävät henkensä puolesta ja kokevat, etteivät tule kuulluiksi. Tällaisesta toiminnasta on kirkon piirissä kokemuksia, mutta mitenkään laajamittaista se ei ole ollut. Viime kädessä kirkko ei voi toimia omaa oppiaan vastaan.
Arkkipiispa Kari Mäkinen on eri yhteyksissä ollut huolissaan ihmisten koventuneista asenteista pakolaisia kohtaan. Hän on muistuttanut, että yhteiskunnan eettistä vahvuutta voi arvioida sen perusteella, miten se suhtautuu kaikkein haavoittuvimmassa asemassa oleviin.
Vielä arkkipiispan humaanit ja kristilliset näkemykset eivät ole heijastuneet jatkuvasti kiristyvään turvapaikkapolitiikkaan.