Ensi keväänä tulee 20 vuotta siitä, kun ensimmäiset naiset vihittiin Suomessa papeiksi. Vaikka vain pieni vähemmistö kirkon työntekijöistä enää vastustaa naispappeutta, nousi keskustelu kirkon virkakäsityksestä tänä vuonna jälleen otsikoihin.
Kirkon tutkimuskeskuksen johtajan Kimmo Kääriäisen mukaan keskustelu vilkastui, koska piispainkokous teki viime vuoden lopussa selkeän linjauksen naispappeuskysymyksessä.
"Syrjintä ei tule tule enää kysymykseen", tiivistää Kääriäinen.
Piste sooloilulle
Samaa mieltä on myös Naisteologit ry:n puheenjohtaja, Malmin seurakunnan kappalainen Pirkko Poisuo. Hänen mukaansa piispainkokouksen kannanottoa tutkittiin varsinkin alkuvuodesta, ja se herätti seurakunnissa paljon keskustelua.
Piispat nimittäin tekivät selväksi, että kirkon työntekijöiden on noudatettava sen virallista linjaa. Sooloilua ei enää sallita. Aikaisemmin joissain seurakunnissa oli tapana järjestellä työvuoroja niin, että naispappeutta vastustavat miehet eivät joutuneet toimittamaan samoja jumalanpalveluksia naispappien kanssa. Piispainkokouksen linjaus teki näistä junailuista lopun.
"Kun piispat sanoivat selkeästi, että syrjintä on nyt loppu, niin papeista ne, jotka eivät suostu työskentelemään naispapin kanssa, ovat saaneet paljon julkisuutta", sanoo Kääriäinen.
Syrjinnästä jopa sakkoja
Varsinkin keväällä julkisuuteen tuli tapauksia, joissa perinteisempää virkakäsitystä kannattanut miespappi kieltäytyi yhteistyöstä naisen kanssa. Kirkon uuden, tiukemman linjauksen mukaisesti kieltäytymiset johtivat myös toimenpiteisiin, jopa oikeudenkäynteihin. Hyvinkäällä naispapin syrjintä johti jopa käräjäoikeuden langettamaan sakkorangaistukseen.
"Nämä tuomiot eivät olleet mitenkään hämmästyttävä asia, koska kirkkoon nyt luodut pelisäännöt ovat niin selkeät", toteaa Poisuo.
"Eivät ne myöskään nostattaneet ilahtunutta jee jee -mielialaa, koska on aina surullista, että työn tekemiseen liittyviä ongelmia joudutaan ratkomaan oikeusteitse", hän jatkaa.
Rahavirrat tyrehtymässä
Kirkon selkeämpi linja näkyi myös siinä, että naispappeutta vastustavien lähetysjärjestöjen rahoitusta alettiin leikata. Esimerkiksi Helsingin seurakuntayhtymä päätti joulukuussa, että se lakkaa tukemasta Suomen luterilaista evankeliumiyhdistystä (Sley) ja sen ruotsinkielistä sisarjärjestöä. Järjestöt ovat tunnetusti kannattaneet perinteistä virkakäsitystä.
"Tukien leikkaukset ovat valitettavia siltä kannalta, että rahat on käytetty lähetystyöhön", pohtii Poisuo.
"Täytyy kuitenkin muistaa, että seurakuntayhtymä ohjaa ne kirkon pelisääntöjen mukaan toimiville lähetysjärjestöille."
"Objektiivisesti ajatellen se, että haetaan rahoitusta jollekin asialle yhteisöltä, jonka sääntöjä ei noudata, tuntuu oudolta", sanoo Poisuo.
