Seurakunnan toiminnasta ja jumalanpalveluselämästä on keskusteltu tänä talvena ilahduttavan vilkkaasti myös Kalevan mielipidesivulla ja tekstareissa. Kirkon omissa lehdissä käydään myös kiinnostavia keskusteluja esimerkiksi kirkon kielestä.
Jaakko Heinimäki kyseenalaisti uusimmassa Kirkko ja kaupunki -lehdessä kirkon piirissä yleisen tavan puhua ”lapsityöstä” tai ”diakoniatyöstä”. Kyse on ennen kaikkea yhteisöstä, silti kielen näkökulmasta kirkko näyttäytyy kovin työ- ja työntekijäkeskeiseltä. Seurakuntalaisen kannalta se on etäännyttävää ja poissulkevaa. ”Meidän kirkkomme näyttää työntekijöiden kirkolta.”
Onneksi kirkko on muutakin kuin työntekijöiden kirkko. Suunta on koko ajan parempaan, kohti elävää, eloisaa ja ihmisen kokonaisuuden huomioon ottavaa kirkkoa ja yhteisöä.
Parhaiten se tulee esille ehkä rippikoulussa. Nuoret osallistuvat, kritisoivat, heittäytyvät ja kyseenalaistavat. He eivät kysy enää ”onko tanssi syntiä” tai emme keskustele, millaista musiikkia he saavat kuunnella. Sen sijaan saatamme etsiä yhdessä niin hengellisestä kuin pop- ja rockmusiikista sisältöjä, jotka heitä puhuttelevat.
Nuoria kiinnostavat myös luontoon ja ekologisuuteen ja kuluttamiseen liittyvät kysymykset. Hyvin mutkattomasti nuoret osallistuvat leireillä rippikouluun liittyvään jumalanpalveluselämään. Hupparikansa myös johdattaa uskontunnustukseen ja lukee Isä meidän-rukoukset ihanan luontevasti.
Tätä samaa mutkattomuutta ja luontevuutta täytyy opetella seurakunnassa niin työntekijöiden kuin seurakuntalaistenkin. Kirkko on yhtä aikaa paikka, tila ja yhteisö, jossa ihmisen tulisi päästä vuorovaikutukseen kolmiyhteisen Jumalan, oman elämänsä, toisen ihmisen ja luomakunnan kanssa. Ihminen saa tehdä sen juuri omana itsenään.
Perinteet ovat arvokkaita, mutta kerran jokainen perinne on ollut uudistus. Tämän päivän jumalanpalveluselämän tulee yhtä aikaa säilyttää ja uudistua. Jumalanpalvelus voi olla harras, koskettava tai hauska tai mieluiten sitä kaikkea yhtä aikaa. Kirkosta täytyy löytyä paikka niin lapsiperheille, nuorille, aikuisille kuin iäkkäämmille ihmisille. Tämä edellyttää monimuotoista seurakunta- ja jumalanpalveluselämää.
Olen järjestämässä Oulujoella työtoverien, vapaaehtoisten nuorten ja iäkkäämpien ihmisten kanssa niin perinteisiä jumalanpalveluksia kuin raamattukahvilaa ja iskelmäseuroja. Ne kaikki mahtuvat samaan kirkkoon.
Satu Kreivi-Palosaari
kappalainen
Oulujoen seurakunta
Lue lisää lukijoiden mielipiteitä päivän Kalevasta!
Näin lähetät mielipidekirjoituksen Kalevaan.