Hallitus näyttää navigoivan vakaasti valittua reittiä, vaikka komentosillalta kuuluu hieman nokittelua ja napinaa. Harvoin on talouspolitiikassa näin tunnontarkasti noudatettu vanhoja linjauksia kuin nyt.
Hallituksen keväällä tekemiin linjauksiin ei ensi vuoden tulo- ja menoarvioesitys tuo juuri mitään uutta. Valtiovarainministeriön esitys on vielä tulossa hallituksen sisäiseen arviointiin, mutta suuria muutoksia tuskin tullaan näkemään.
Kesän aikana talousnäkemykset ovat synkistyneet. Tästä voi vetää talouspolitiikalle kaksi täysin erilaista johtopäätöstä.
Yhdet sanovat, että kasvun hiipuessa on vyötä kiristettävä entistä enemmän, jotta julkinen velka ei paisuisi liiaksi. Tätä ovat vaatineet näkyvästi kokoomuksen kansanedustajat Lasse Männistö ja Sampsa Kataja.
Toiset vaativat, että hiipuvan kasvun oloissa on julkisen vallan tuettava kasvua. Tämänsuuntaisen kannanoton esitti ETLA:n entinen toimitusjohtaja Sixten Korkman.
Hallitus laittoi kirkon keskelle kylää: ei tehdä kumpaakaan, vaan jatketaan valitulla tiellä, vaikka hieman synkkiä pilviä kerääntyykin taloustaivaalle. Hallituksen valinta on poliittisesti viisas ja talouspoliittisesti siedettävä.
Kuuden puolueen hallitusta on hankala pitää kasassa, jos puolen vuoden välein avataan poliittinen peli. Hallitus itse perustelee muuttumattomuuden politiikkaa jatkuvuuden ja vakauden hyveillä. Perustelu on keinotekoinen: poliittisesta välttämättömyydestä tehdään talouspoliittinen hyve.
Jatkuvuuden ohella vähintään yhtä tärkeää on nopea ja joustava reagointikyky.
Toimintaympäristön muutos on sen verran pieni, ettei tarvetta suuriin muutokseen tällä kertaa ole.
Ajankohtainen talouspoliittinen tilanne tuo esiin päätöksenteon aikataulun muutoksen. Vuosia sitten huomio kiinnittyi syksyiseen budjettiriiheen. Hallitus istui säätytalolla elokuussa kasaamassa seuraavan vuoden budjettilukuja. Ilmassa on urheilujuhlan tuntua ja sadat miljoonat liikkuivat momentilta toiselle, säätytalon portailla päivysti useita vuorokausia lobbareiden ja median armeija.
Vuosien varrella elokuisen budjettiriihen kiihko on kaikonnut. Ratkaisevat päätökset tehdään jo kevättalvella kehysriihessä, jolloin keskeiset budjettiluvut paalutetaan peruskallioon. Sieltä ne liikkuvat vain hallituksen yksimielisellä päätöksellä.
Pientä hienosäätöä on toki kesän aikana tehty. Kilometrikorvauksen osalta leikkauksen yksityiskohdat ovat hieman eläneet ja kehyksessä tehtyä linjausta ei panna toimeen kokonaisuudessaan vielä vuoden 2013 alusta, eräiden tulonsiirtojen indeksitarkistusta aiennetaan puolella vuodella ja vanhushoidon henkilöstömitoitus on auki.
Budjetin kokonaissummasta liikkuvat osat ovat euromäärältään joitakin prosentin osia, mikä ei tarkoita sitä etteivätkö ne olisi osalle ihmisiä merkittäviä.
Talousarvioesityksen haastavin osa on sen yritys luoda kasvua. Hallitus valitsi jo keväällä yhdeksi kasvupolitiikan painopisteeksi kohdennetut veronalennukset. Yrityksille suunnataan 400–500 miljoonaa euroa verotukia siinä toivossa, että ne kasvaisivat ja työllistäisivät.
Ajatus on kaunis, mutta kokemus ei tämänkaltaisesta tukemisesta ole erityisen rohkaisevaa. Verotuilla saadaan kyllä toivottuja vaikutuksia, mutta koska ne osuvat melko huonosti maaliin, ne ovat kalliita.
Veroeuro, joka annetaan yhdelle, peritään toiselta. Hallitus on viitannut päätöksessään, että verotukien vaikutuksia selvitetään ja tehdään tarvittaessa uusia päätöksiä.
Verotuet muuttuvat helposti saavutetuksi eduksi ja päättäjiltä vaaditaan erityistä luonteen lujuutta lopettaa etuus, vaikka se on osoittautunut kelvottomaksi.
Kehyksen viitoittamalla tiellä mennään. Tämä on viisas valinta kun muistetaan, että eurokriisi jyrisee taivaanrannassa, perussuomalaiset järsivät hallituksen sääriluuta ja hallitus on koostumukseltaan poliittisesti hutera.
Kirjoittaja on toimihenkilökeskusjärjestö STTK:n pääekonomisti.