Vielä joitakin vuosia sitten saattoi sanoa, että yhdeksän kymmenestä suomalaisesta kuuluu evankelisluterilaiseen kirkkoon. Tätä nykyä on oikeampaa puhua kahdeksasta. Keskiviikkona kerrotun ennakkotiedon mukaan viime vuoden lopussa 81,7 prosenttia suomalaisista oli kirkon jäseniä. Sen jälkeen kun vuoden 2003 uskonnonvapauslaki teki kirkosta eroamisen helpommaksi, on lukema pudonnut vuosittain 0,6-0,8 prosenttiyksikköä.
Oulun seurakuntayhtymässä voidaan olla tyytyväisiä siihen, että jäsenyysosuus on sen alueella yhä korkeampi kuin maan muissa suurissa kaupungeissa. Silti erolukujen kertoma viesti on tyly: seurakunnan jättäneiden määrä viisinkertaistui vuodesta 2000 vuoteen 2007.
Tuoreinta valtakunnallista lukemaa ei voi pitää yllätyksenä, mutta se aiheuttaa kirkossa varmasti huolta. Jos kirkollisveroa maksavien määrä koko ajan laskee, se aiheuttaa kasvavia paineita myös toimintamenojen karsintaan.
Evankelisluterilaista kirkkoa puree sama ilmiö kuin puolueita: kansalaiset on yhä haluttomampia sitoutumaan instituutioihin ja vielä haluttomampia maksamaan tuosta sidoksesta. Uusi tekniikkakin toimii kirkkoa vastaan. Eroon pääsee muutamalla hiiren klikkauksella.
Kirkolle ongelmallisin ikäryhmä ovat nuoret aikuiset. Heitä lähtee eniten. Vielä rippikouluihin suomalaisnuoret tulevat innokkaammin kuin missään muualla maailmassa. Siitä muutaman vuoden päästä kirkon ote näistä samoista ihmisistä on ratkaisevasti höltynyt. Ilmiö on kirkossa tiedostettu, mutta keinoja lähtijävirran pysäyttämiseen ei ole löytynyt. Järin suurilta eivät tosin yrityksetkään vaikuta. Entiset tavat toimia jylläävät edelleen.
Tutkimusten mukaan erojen syynä on yleisimmin se, ettei kirkolla koeta olevan henkilökohtaisesti riittävää merkitystä. Nuorilla aikuisilla kyse ei ensi sijassa ole siitä, että kirkkoon oltaisiin pettyneitä. On erojen takana tosin tyytymättömyyttäkin. Monille kirkko on liian vanhoillinen, joillekin taas liian vapaamielinen. Selvää onkin, että teki kirkko millaisia linjauksia tahansa, joku suuttuu aina. Siksi tuulten haistelukaan ei ole ratkaisu.
Kiinnostavaa tämän kaiken taustalla on, että lähes puolet suomalaisista pitää yhä uskontoa itselleen tärkeänä. Lukema ei ole viime vuosina pudonnut. Samaan aikaan kansalaiset ovat myös aiempaa halukkaampia tukemaan esimerkiksi hyväntekeväisyysjärjestöjä. Kirkkoa ei kuitenkaan tällaiseksi lasketa. Se mielletään etäiseksi laitokseksi.