Hyvin suuri osa kirkon työntekijöistä jää eläkkeelle kymmenen vuoden kuluessa. Varsinkin pappipula kasvaa siis 5–10 vuoden aikana huomattavasti. Jo nyt seurakunnissa on useita täyttämättömiä virkoja.
Esimerkiksi ruotsinkielisessä Porvoon hiippakunnassa on yksitoista papin virkaa hoitamatta. Kymmenen vuoden aikana hiippakunnassa jää pappeja eläkkeelle noin 40.
Jotta vapautuvat paikat saataisiin täytetyksi, tarvittaisiin vuosittain vähintään seitsemän uutta pappia viidentoista vuoden ajan. Sitä paitsi avoinna on myös noin 20 kanttorin virkaa.
Helpottaakseen näkyvillä olevaa pappipulaansa Porvoon hiippakunta on julkaissut rekrytointiesitteen ja avannut verkkosivut, joissa esitellään erilaisia kirkon virkoja. Sivut on linkitetty koulujen ja yliopistojen sivuille, joissa kerrotaan alan koulutusmahdollisuuksista.
Rekrytointikampanjan kohderyhmänä ovat 15–20-vuotiaat nuoret, jotka pohtivat ammatinvalintaansa – koulutusta ja tulevaisuuden ammattiaan.
"Esitteellä haluamme välittää nuorille, että kirkossa työskenteleminen on sekä mielekästä että arvokasta", piispa Erik Vikström sanoo. Hänen mielestään kirkollisen työn pitäisi olla myös kutsumus.
Vinoutunut ikärakenne on koko yhteiskunnan ongelma, ei yksin kirkon. Kun suuret ikäluokat jäävät eläkkeelle, lähes joka ala kohtaa väistämättä työvoimapulan.
Voidakseen kilpailla niukasta työvoimasta kirkko tietenkin toivoo, että se saisi houkutelluksi yhä useampia nuoria kouluttautumaan kirkon ammatteihin ja luomaan uraa seurakunnissa.
Kirkkoa koskettaa myös alueellinen rakennemuutos. On vaikeaa löytää pappeja, jotka ovat halukkaita muuttamaan pienille maaseutupaikkakunnille.
"Toisaalta on monia, jotka ovat kerran lähteneet papiksi maalaispaikkakunnalle eivätkä halua sieltä koskaan muualle", Vikström muistuttaa.