Ensi kevään eduskuntavaaleissa ratkaistaan pitkälle Suomen tulevaisuuden kehityslinja. Puolueiden pitää kertoa äänestäjille avoimesti ja etukäteen, mistä säästöt aiotaan ottaa.
Huhtikuun kolmantena sunnuntaina pidettäviin eduskuntavaaleihin on aikaa 98 päivää. Eduskuntaan pyrkivien puolueiden on lyötävä vaalikampanjoissaan reilusti kortit pöytään.
Puolueiden pitää ilmoittaa, millaisin eväin Suomi saadaan niiden mielestä nousuun. Epämääräisten lupausten ja päättämättömyyden aika on ohi. Nyt tarvitaan määrätietoista politiikkaa ja uskallusta tehdä kovia ratkaisuja. Tämä on kerrottava avoimesti myös äänestäjille.
Ei ole epäilystäkään, etteivätkö suomalaiset ymmärrä miten maa makaa. Taloustilanne ja kilpailukyky eivät parane ilman kipeitä säästöjä ja rakennemuutoksia. Jokainen kansalainen on huomannut sen arjessaan.
Puolueilta vaaditaan vaaleissa selkärankaa. Löysät puheet eivät sovi Suomen vaikeaan taloustilanteeseen. Maan tulevaisuuden pitää nousta teemaksi jokaisella puolueella.
Toivottavasti kampanjoista käy ilmi, millaista politiikkaa kukin puolue aikoo eduskunnassa tai mahdollisessa hallitusvastuussa tehdä.
Äänestäjä olisi taatusti mielissään, jos puolueet esittäisivät aivan konkreettisia leikkauskohteita ja lisärahoitusmahdollisuuksia. Eräänlaiset nykyajan Liisan listat antaisivat rehellisen kuvan puolueiden pyrkimyksistä ja kyvystä vaikuttaa Suomen kehitykseen. Niitä taitaa vain olla turha odottaa puolueilta ennen vaaleja.
Liisan listaksi alettiin kutsua kansanedustaja Liisa Jaakonsaaren (sd.) julkistamaa luetteloa valtiontalouden säästökohteista vuonna 1994, jolloin Suomi pyrki edellisen kerran kasvu-uralle syvästä talousromahduksesta. Jaakonsaari esitti kymmenkohtaisen leikkauslistan juuri ennen vaaleja.
Puolueiden ajaminen vaaleihin kirkkain lyhdyin näkyisi myös hallitusneuvotteluissa aivan toisella tavalla kuin neljä vuotta sitten. Tuolloin hallitusneuvottelut takkusivat ja venyivät, kun puolueilla ei löytynyt keskinäistä ymmärrystä tulevaisuuden suuntaviivoista.
Lopulta uunista pullahti ulos sixpack-hallitus, joka ei lopulta kyennyt olemaan yhtä mieltä juuri mistään. Ministerit vaihtuivat kuin pyöröovissa. Suomen päätöksenteko halvaantui turhan usein yksityiskohtiin. Moni talouskehityksen kannalta tärkeä ratkaisu jäi kesken, tekemättä tai vesittyi.
Seuraavissa hallitusneuvotteluissa puolivillaisuuteen ei ole varaa. Tätä mieltä on myös uudenlaista toimintatapaa hallituspolitiikkaan esittänyt Ohra-hanke perjantaina julkistetussa loppuraportissaan.
Valtiovarainministeriön ja valtioneuvoston kanslian laatimassa kehityspaperissa esitetään, että hallitusohjelmaan kirjataan vain kolmesta viiteen keskeistä poliittista tavoitetta. Hallitusohjelma olisi strateginen linjaus, jota täsmennettäisiin erillisellä toimintasuunnitelmalla. Hallitus voisi tarkistaa toimintasuunnitelmaa vuosittain. Näin pitemmän ajan päämäärät sovitettaisiin yhteen kulloinkin tarvittaviin keinoihin.
Uusi toimintamalli tarkoittaisi, että puolueet sitoutuisivat yhteiseen hallitusstrategiaan vaaliteemojensa mukaan. Äänestäjän pitäisi saada tietää jo ennen vaaleja, millaiselle politiikalle valtakirjansa antaa.