Paimion aforismipäivät jatkuvat
13.6. Pertsa ja Kilu -päivät
16.6. Kotkassa.
Esi-undergroundia Oulun seudulta. Kranttujen kirjallisuushistorioiden ulkopuolelle jää kirjava joukko outoja ilmestyksiä. Näistä löytää helposti helmiä, jotka ylittävät tai alittavat - samapa tuo - korkeakulttuurisen keskinkertaisuuden kriteerit.
Otetaan esimerkiksi Heino Törölä, Oulussa elänyt aforistikko. Hänen 1970-80-luvulla julkaistu tuotantonsa on huimapäistä ajatuksen matalalentoa. Tässä muutamia esimerkkejä:
"Jos ei olisi teitä ei olisi meitäkään."
"Yksin soutaessasi on parempi, että käytät kumpaakin airoa yhtä aikaa."
"Syksy on toisille niljakasta. Toisille se sen sijaan on viljakasta."
"Vain harvat näkevät työnsä lävitse. Niin: yksi heistä on lasittaja."
"Halpamakkara voi tulla joskus kalliimmaksi kuin sitä kalliimpi."
"Silmiinpistävä on silmiinpistävää."
"Ehkä tämänkin viikon trilleri on ehkäisypilleri."
"Kallonmurtuma on suuri sortuma meille jokaiselle."
Välillä käsittämätön syvämietteisyys muuttuu syvämietteiseksi käsittämättömyydeksi:
"Miksi jonkin pelin nimi ei voisi olla JUIPELI."
"Toivottavasti SINUNKIN lattialla on karvalankamatossa karvapuoli päälläpäin."
Samoihin aikoihin Ii-Ylikiiminki-akselilla vaikutti kanttori Erkki Kuosmanen, jonka tuotanto käsittää runoja sekä pienoisromaanit Leikkikehät ja Kumikalumaskotti. Jälkimmäisen, tajunnanvirrallaan musertavan teoksen nimi antaa aavistuksen hänen tematiikastaan, jota leimaavat paitsi sota ja nuoruuden taiteilijapyrinnöt, myös oman seksuaalisuuden ihmettely.
Pikantin lisän kokonaisuuteen tuo poikkeava poikkeavuus: polvihousufetisismi. Näin aihetta valottaa kirjailija itse:
"Minua pidettiin polvihousuissa vaikka olin jo viidentoista, koulussamme oli poika joka vielä abiturienttina kulki polvihousuissa ja minä ihailin häntä ja halusin katsella häntä koulun pihalla välitunneilla. Olin oppinut pitämään asustani ja minusta kehittyi vähitellen fetisisti, en tuntenut saavani täyttä tyydytystä jollen ollut polvihousuissa!" (Kumikalumaskotti)
Polvihousut putkahtelevatkin teoksissa esiin tavan takaa:
"... panin merkille mustien sukkien verhoamat sirot sääret polvihousujen jäädessä pitkän talvitakin peittoon."
"... heitä oli puolikymmentä poikaa, he seisoivat siinä ja katselivat minua ja polvihousujani."
"... kun minä näin hänet koulun
pihalla tyylikkäässä polvihousuasussaan huiskimassa lannistumattomana ja ylpeänä nokkosia ruoskallaan ja ajattelin, että hänen isänsä oli ammuttu Kalmalahden jäällä, tunsin miltei sietämätöntä vetovoimaa häntä kohtaan."
Ei Kuosmanen suinkaan huono ole: esimerkiksi Leikkikehien aikuistumis- ja mielisairaalakuvaus on sujuvaa, jopa koskettavaa luettavaa. Paatuneeseen makuun vetoaa parhaiten kuitenkin tragikoominen polvihousuperversio.
Kuosmasta ja Törölää yhdistää kustantamo, mystinen OK-kirjat. Se mainostaa kirjailijoitaan muun muassa seuraavasti:
"
"Eero Väänänen: Graafinen painajaisuni - miehekkään väkevää runoa - karua - kuitenkin elämää lähellä oleva - hinta 5:-"
Kirjallisuutta vieroksuva nuori! Kenties löydät näistä tekijöistä mieleisesi.