BBC kertoi pari viikkoa sitten kirjoituskoneiden sarjatuotannon päättymisestä Isossa-Britanniassa. 5,9 miljoonaa kirjoituskonetta valmistaneen Brotherin tehtaan tuotanto lopetettiin, koska laitteille ei ollut digitaalisessa maailmassa enää tarpeeksi kysyntää.
BBC:n uutisen mukaan Pohjois-Walesissa sijaitsevassa tehtaassa koottu viimeinen kirjoituskone päätyi Lontoon tiedemuseon hyllylle saarivaltion ensimmäisestä sarjavalmisteisesta kirjoituskoneesta tehdyn kopion vierelle.
Digitaalisuus on ryskännyt monen tehtaan portilla, ja uutiset nostalgisten tuotteiden kuoliniskuista ovat seuranneet toisiaan viime vuosina.
VHS-nauhurit markkinoille tuonut japanilainen JVC lopetti viimeisenä yhtiönä nauhurien tuotannon vuonna 2008.
Sony luopui Walkman-korvalappustereoistaan 2010. Seuraavana vuonna yhtiö valmisti viimeisen erän kolmen ja puolen tuuman levykkeitä eli tuttavallisemmin korppuja.
Yli satavuotias amerikkalainen filmiteollisuuden ex-jättiläinen Kodak puolestaan ajautui konkurssin partaalle viime talvena. Syksyllä yhtiö pani filmiliiketoimintansa myyntiin. Ostajaa ei ole löytynyt.
Tiedot korvalappustereoiden tai kirjoituskoneiden tuotannon lopettamisista eivät tietenkään ole jymyuutisia, koska korvaavat teknologiat valtasivat markkinat jo aikapäiviä sitten.
Uutiset ovat ennemminkin eräänlaisia kuolinilmoituksia, joiden perusteella tiedetään, että tuttujen tuotteiden elämänkaaret ovat saavuttaneet virallisesti päätöspisteensä.
Samaan aikaan kun vanhan maailman laitteita ja tuotemerkkejä on saateltu haudan lepoon, digitaalinen maailma on jo ehtinyt jo ties kuinka monenteen murrokseensa.
Menestystarinat eivät ole enää useiden vuosikymmenien mittaisia, kun teknologinen kehitys ja globaali talous jauhavat uusia innovaatioita.
Mitä tämä tarkoittaa yksittäisen kuluttajan kannalta? Hyvää ja huonoa.
Tavallisella ihmisellä on mahdollisuus saada käyttöönsä yhä enemmän ja nopeammin uusia tuotteita ja palveluja kohtuullisella hinnalla. Esimerkiksi kannettavat tietokoneet, tabletit, älypuhelimet, digitaaliset järjestelmäkamerat ovat jokaisen ulottuvilla. Nopeutuvat internet-yhteydet tuovat hyödyn ja viihteen laitteisiin melkein missä vain.
Kolikon toinen puoli on se, että osa ihmisistä roikkuu juuri ja juuri kehityksen rattailla tai eivät pääse kyytiin ensinkään.
Nettipankin muuttuneet selainvaatimukset ylittävät paitsi asiakkaan selaimen version myös hänen ymmärryksensä. Digiboksissa ilmenevä vika vie televisiokuvan viikoksi, koska asennuksen aikoinaan tehnyt veljenpoika on Thaimaan-lomalla ja puhelintuesta puhutaan munkkilatinaa.
Kahtia jakavalla ilmiöllä on nimikin: digitaalinen kuilu.
Juhlapuheissa Suomea kutsutaan tietoyhteiskunnan edelläkävijämaaksi. Valitettavasti väite ei ole enää pätevä Angry Birdseistä ja muista viimeaikaisista kapean kärjen menestystarinoista huolimatta. Suomen huippuhetket tietoyhteiskuntana maailmanlaajuisessa vertailuissa ajoittuvat lähemmäksi korppujen ja korvalappustereoiden aikaa kuin tätä päivää.
Puolitoista vuotta sitten hallitusohjelmaan kirjattiin, että kaikki suomalaiset voivat osallistua tietoyhteiskuntaan ja digitaaliseen maailmaan esteettömästi varallisuudesta, terveydentilasta, taloudellisesta asemasta ja asuinpaikasta riippumatta. Se on hieno tavoite.
Arjessa ja erityisesti työelämässä tarvittavat välineet ja niihin liittyvä osaaminen muuttuvat ja sähköistyvät niin nopeasti, että niiden vieminen museon hyllylle jälkipolvien ihmeteltäväksi on mahdotonta. Onneksi asia voidaan hoitaa digitaalisesti.