Suomi ylpeilee hyvien koulutaitojen mallimaana, jonka opetusjärjestelmää käydään ihastelemassa eri puolilta maailmaa.
Tähän on antanut aiheen OECD-maissa säännöllisin väliajoin tehtävä, 15-vuotiaiden koulutaitoja mittaava Pisa-tutkimus. Suomi sijoittuu tutkimuksessa jatkuvasti maailman kärkikaartiin.
Hyvä maine koki kolauksen menneellä viikolla, kun Opetushallitus julkisti arvionsa äidinkielen ja kirjallisuuden oppimistuloksista peruskoulun viimeisellä luokalla. Tulokset hätkähdyttävät, sillä arvion mukaan peruskoulunsa päättää vuosittain parituhatta poikaa, jotka eivät osaa kirjoittaa juuri mitään.
Opetushallitus arvioi peruskoulun ylimmän luokan oppilaiden äidinkielen ja kirjallisuuden oppimistuloksia viime keväänä. Kokeeseen osallistui 2 601 oppilasta 60 suomenkielisestä koulusta ja 926 oppilasta 15 ruotsinkielisestä koulusta.
Tulosten mukaan osa pojista ja muutamat tytötkin saavat peruskoulun päättötodistuksen ilman, että kykenevät tuottamaan kirjallista tekstiä.
Kolme prosenttia kaikista vastaajista ja kuusi prosenttia pojista jäi arviointikokeessa ilman pisteitä. 60 koulusta seitsemässä vähintään kymmenen prosenttia pojista ei saanut pisteitä lainkaan. Joka kolmannen pojan kirjoitustaitoja pidetään heikkoina.
Opetushallitus arvioi myös, ettei oppilaiden kirjoittamisen taso vastaa todistusnumeroita. Valtaosalla todistuksessa on tyydyttävä tai sitä parempi arvosana, vaikka kirjoittaminen on tuskin välttävää.
Koulujen välillä on suuria eroja. Alueellisella sijainnilla ei todettu olevan merkitystä. Osaaminen oli hieman parempaa suurissa kuin pienissä opetusryhmissä. Tämä selittyy osittain sillä, että eniten tukea tarvitsevia oppilaita on siirretty pienempiin ryhmiin.
Kouluissa ongelma on ollut tiedossa. Perussyy on siinä, että opetussuunnitelmat on ladattu niin täyteen tavaraa, ettei kirjoittamiselle jää riittävästi aikaa.
Äidinkieli oppiaineena on paisunut laajaksi möhkäleeksi. Se pitää sisällään perinteisen kieliopin, kielenhuollon, kirjallisuuden ja kirjoittamisen lisäksi myös mediakasvatusta, tietotekniikkaa ja ilmaisutaitoa. Tunteja on yksinkertaisesti liian vähän oppiaineen sisältöön nähden.
Poikien huono kirjoitustaito selittyy myös sillä, että he lukevat vähemmän kuin aikaisemmin ja vähemmän kuin tytöt. Kirjeiden kirjoittaminen on vaihtunut tietokoneilla tapahtuvaksi mesettämiseksi, jossa oikeakielisyydestä viis veisataan.
Nettimaailmassa viljeltävä teksti vilisee kummallisia lyhenteitä eikä siinä tunneta sen paremmin isoja kirjaimia kuin välimerkkejäkään, muista oikeakielisyyssäännöistä puhumattakaan.
Raportin tulosten pitäisi panna hälytyskellot soimaan. Ne osoittavat, että koulut tarvitsevat tarkempia ohjeita. Kirjoittaminen on oppimisen perusasia, jota ei saa jättää kesannolle.
Kirjoittamaan ei opita kuin kirjoittamalla. Kouluissa on syytä palata pari piirua taaksepäin ja lisätä luovaa kirjoittamista.