Vielä vuosikymmen sitten kirjallisuuspiireissä hellittiin lausetta "tekijä on kuollut". Jos niin oli, niin tekijä on nyt herännyt henkiin.
Tänä syksynä tekijän herääminen näkyy julkaistujen kirjojen määrässä, aiheissa - ja tekijöissä. Yhä useammalla kirjailijalla on takanaan kirjoittamisen tai kirjallisuuden opintoja. Runoilijoilla on kautta aikojen ollut tapana kirjoittaa kielestä, mutta nyt monen romaanin keskushenkilöksi on noussut kirjailija. Tekijöiden lisäksi lukijaakin kiinnostaa kirjailijan työ.
Innostus lukemiseen kasvaa, ja kirjoittamisesta on tulossa melkein status-harrastus. Paljonkohan siihen vaikuttaa nykyisen mediakulttuurin ihmisläheisyys kirjailijahaastatteluineen? Paljonko se, että kirjoittaminen ja lukeminen todella tarjoavat "uuden", jo aikaa sitten keksityn tavan ajatella luovasti?
Toisin kuin luullaan, on Suomessakin mahdollisuus suorittaa kirjoittamisen korkeakouluopintoja aina väitöskirjaan asti. Jyväskylän yliopiston kirjoittamisen opinto-ohjelma on laajentunut syventäviin opintoihin ja vetänyt yhteistyökumppaneiksi oppilaitoksia eri puolilta maata.
Esimerkiksi Oulussa Pohjois-Pohjanmaan kesäyliopistossa on tänä talvena mahdollista suorittaa kirjoittamisen perusopinnot eli entinen approbatur-arvosana.
Pirstaleista aikaa elävä ihminen löytää kirjallisuudesta tapoja hahmottaa elämää. Tarinan perinteinen kolmiosainen kaava kuuluu: johdanto, ristiriidat, ratkaisu. Siitä voi löytyä myös oman elämän johtolanka.
