"Minä kirjoitan ihan mitä vain, mutta se mitä julkaisen on sitten asia erikseen."
Muusikko Jarkko Martikaiselle kirjoittaminen ei ole pelkästään kynän liikettä paperilla, vaan siinä on myös rakentavia voimia. Kirjoittaminen on hänelle omaa terapiaa ja maailman hahmottamista sekä lohtu ja
huvitus.
"Ja suuri osa itselle koko ihmisenä olemista ylipäänsä", hän sanoo.
Martikainen kertoo, että laululyriikoiden kirjoittaminen eroaa muusta tekstin tuottamisesta. Laulun sanat syntyvät parhaiten laulamalla.
Martikainen ei halua kirjoittaa sanoja liian aikaisin, jotta ne eivät kanonisoidu silmille. Tekstin näkeminen etenkin tietokoneen ruudulta on Martikaiselle myrkkyä. "Alan ajatella, että se on muka niin kuin totta, kun se näyttää melkein painetulta."
Martikainensai kevättalvella valmiiksi levytrilogiansa Rakkaus, Toivo ja Usko. Mutta mikä käsitteistä on hänelle itselleen merkityksellisin?
"Ne tukeutuvat niin ankarasti toisiinsa ja sitoutuvat toisiinsa, että kyllä melkein kokisin niin, että jos yksikin elementti niistä otetaan pois, niin hyvin helposti on jotain vajauden tilaa sielussa. Ne kaikki minun nähdäkseni kyllä kuuluvat sellaiseen ihmisyyteen, jossa voi jollain tavalla viihtyä nahoissaan."
Toisina päivinä toiset asiat ovat merkityksellisempiä kuin toiset. Martikainen viittaa Fernando Pessoan runoon En minä aina ole sama. Hän haluaa jättää leimasimien käytön muille.
Toisin kuin perjantain Kalevassa kerrotaan, Jarkko Martikainen esiintyy Herättäjäjuhlien Toivon kannanottoja -konsertissa lauantaina. Konsertti alkaa Ouluhallissa kello 20.30.
Lue lisää perjantain Kalevasta!