Oululainen abiturientti Myry Voipio, 18, katselee keittiön pöydälle koottua kirjapinoa. Poikkeuksellisesti hän on ehtinyt kotiin jo neljän aikoihin: usein harrastukset jatkavat koulupäivää paljon pidempään.
Kotona häntä odottaa kirjat. Ne ovat olleet Myry Voipion suuri intohimo lapsesta lähtien.
Rakkaus lukemiseen syttyi heti kun kirjaimista alkoi hahmottua sanoja ja sanoista lauseita. Peruskoulun ensimmäisellä luokalla hän alkoi lukea itse romaaneja.
Jo ennen sitä hän oli päässyt kirjallisuuden kiehtovaan maailmaan muiden opastamana. Koko perhe lukee kirjoja yhtä suurella intohimolla.
Myry Voipio arvioi lukeneensa tähän mennessä tuhansia kirjoja. Puheessa vilahtelevat kaunokirjallisuuden suuret nimet Milan Kunderasta venäläisiin klassikoihin.
Dostojevskin Rikoksen ja rangaistuksen hän luki 13-vuotiaana. 14-vuotiaana vuorossa oli Tolstoin Sota ja rauha. Lukion kirjallisuusdiplomia varten hän luki hiljattain Dostojevskin klassikon uudestaan.
"Täytyy sanoa, että yhtä hyvä se oli edelleenkin", Voipio sanoo.
Omat suosikit
puuttuvat finaalista
Kuuden kirjan pino katsoo lukijaansa keittiön pöydällä muista kirjoista erillään. Pino on pienentynyt rajusti viime keväästä, jolloin Myry Voipio aloitti yhdessä 41 muun lukiolaisen kanssa valtaisan luku-urakan.
Tarkoitus oli kahlata läpi kaikki vuonna 2002 julkaistut suomalaiset kaunokirjalliset teokset. Myry Voipio luki 90 teosta ja pääsi Nuori Aleksis -kilpailun finaaliraatiin. Siihen valittiin esiraadin lukeneimmat lukiolaiset.
Pinon kirjoista valitaan kilpailun lopullinen voittaja. Myry Voipion omat suosikit eivät päässeet äänestyksestä loppukilpailuun.
Hänen omalla listallaan oli yksi kirja ylitse muiden: Kjell WestönLang.
"Lang oli pakko lukea kerralla loppuun saakka. Kirja on monipuolinen ja siinä on runsaasti erilaisia tyylejä. Langin voi lukea sellainenkin, joka ei lue muuten paljon kirjallisuutta", Voipio perustelee.
Hänen kolme muuta valintaansa olivat Annamari Marttisen Valkoista pitsiä, mustaa pitsiä, Maarit Verrosen Luotettava ohikulkija ja Jörn Donnerin Minetten rakkaus.
Lukeminen ei ole
ainoa intohimo
Lukeminen ei ole Myry Voipion intohimoista ainoa. Lisäksi hän ehtii soittaa huilua konservatoriossa, käydä laulutunneilla, kuvataidekerhossa ja harrastaa teatteria.
Monien harrastusten rinnalla kirjallisuudella on kuitenkin erityisasema hänen mielessään.
"Kirjallisuus muuttuu päässä eläväksi. Se tulee mukaan kaikkeen toimintaan. Lukeminen on paljon kokonaisvaltaisempi kokemus kuin vaikkapa musiikki", Voipio pohtii.
Hän on itsekin tottunut kirjoittaja. Koulutöiden ohella hän toimittaa Kastellin lukion Osukki-lehteä. Hän on kirjoittanut myös novelleja, satuja ja kertomuksia.
"Ja yhden hyvän runon", hän sanoo kuin ohimennen.
"Olen aika kriittinen itseni suhteen", hän lisää heti perään.
Koulu ei monista harrastuksista ole kärsinyt: todistuksesta löytyy kymppejä vaatimattoman määritelmän mukaan "tarpeeksi".
"Olen täydellisyyden tavoittelija. Teen läksyt tunnollisesti", Voipio kertoo.
Ensi kevään kirjoitusten jälkeen hän aikoo hakea yliopistoon opiskelemaan äidinkieltä ja kirjallisuutta. Tulevaisuuden toiveammatti olisi jokin sellainen, jossa voisi yhdistää kirjallisuutta, musiikkia ja kuvataidetta.
Mutta millainen on hyvä kirja? Myry Voipio muuttuu mietteliääksi hankalan kysymyksen äärellä.
"Hyvästä kirjasta löytyy yleistä inhimillisyyttä ja kielen elävyyttä. Hyvässä kirjassa käytetään perinteisestä poikkeavia ratkaisuja", hän pohtii.
Kilpailua varten kirjoja arvioidessaan hänen omat kriteerinsä olivat selvät. Ratkaisevaa oli se, kuinka moni pystyisi lukemaan saman kirjan ja eläytyä teoksen maailmaan.
"On paljon kirjoja, joita ihmiset eivät lue, koska ajattelevat, että ne ovat liian vaikeita", Voipio pohtii.
Tämän vuoksi hän tunnustautuu lastenkirjallisuuden vankkumattomaksi ihailijaksi. Lastenkirjoihin jokaisen on helppo tarttua. Ja jokainen voi löytää niistä itselleen sopivan tarinan tason.
Myry Voipion hyvien kirjojen lista on jo nyt pitkä, vaikka lukemattomiakin teoksia on vielä aika paljon. Seuraavaksi hän haluaa tarttua Salman Rushdien Saatanallisiin säkeisiin.
Kaikista hänen lukemistaan teoksista yksi nousee ylitse muiden. Astrid Lindgrenin Saariston lapsiin Myry Voipio palaa säännöllisesti. Siitä löytyy kaikkea mitä hyvässä kirjassa kuuluukin olla.