Kirjallisuusvuosia on tapana arvioida vähän samoin kuin viinivuosia. Kirjallisuuslehti Parnasson päätoimittajan Jarmo Papinniemen mukaan vuodet eivät kuitenkaan eroa toisistaan niin paljon kuin usein ajatellaan.
"Kirjallisuudessamme samat aiheet toistuvat vuodesta toiseen: perhe, historia sekä faktan ja fiktion rajankäyntiä kulkevat tarinat eli kuvitteelliset tarinat todellisista henkilöistä", arvioi Papinniemi.
Papinniemen mukaan viimeksi mainittuun ryhmään eli faktan ja fiktion sekoitukseen kuuluu muun muassa erinomaisena esimerkkinä Finlandia-ehdokkaanakin ollut Markku Pääskysen romaani Vihan päivä (Tammi).
"Se on suurenmoinen ja hätkähdyttävä romaanitaiteellinen olemus. Vaikka pohjana on uutinen, siitä on onnistuttu irrottautumaan, ja mielestäni se on puhdasta kirjallisuutta. En pidä myöskään kirjaa epäeettisenä, koska tarina on niin etäännytetty", Papinniemi sanoo.
Faktan ja fiktion sekoitusta historialliselta kannalta ovat viime vuonna viljelleet myös esimerkiksi Jari Tervo Ohranallaan (WSOY), Jari Järvelä Kansallismaisemallaan (Tammi) sekä Missä kuljimme kerran -romaanillaan Finlandia-palkinnon pokannut Kjell Westö (Otava).
Kirjallisuuskeskustelu juuttuu
Kirjallisista myrskyistä vesilasissa suurin viime vuonna oli Finlandia-palkintoehdokkaiden valintalautakunnan puheenjohtajan kääntäjä Stefan Mosterin puhe. Moster penäsi suomalaisilta romaaneilta yhteiskunnallisempaa otetta sekä vaati intellektuelleja esiin. Papinniemi pitää Mosterin puhetta oikeutettuna ja tärkeänä keskustelun avauksena.
"Pitäisi puhua siitä, mitä kirjoissa on; päästä irti faktoista. Suomessa juututaan asioihin, jotka itse asiassa kuuluvat journalismin tai historiankirjoituksen piiriin. Kyse on kaunokirjallisuudesta, eikä meillä osata käydä keskustelua kirjallisuudesta kirjallisuutena", Papinniemi katsoo.
"Ei siitä sitten kovin laajaa ja laadukasta keskustelua ole kuitenkaan kummunnut", hän jatkaa huokaisten.
Papinniemi kuitenkin sivaltaa Finlandia-ehdokasraatia: - Vaikka raati teki loistavat perustelut, ehdokaslista oli omituinen, joukossa oli pari aika kummallista kirjaa.
Esimerkiksi Harri Tapperin romaani Tanssi puupalttoossa on jäänyt ulos kaikista palkintolistoista, vaikka kyseessä on Papinniemen arvion mukaan yksi vuoden parhaista kirjoista.
Esikoisissa laatua
Helsingin Sanomien esikoiskirjapalkinnon sai Armas Alvarin novellikokoelma Varmat tapaukset (Tammi). Paljon puhuttu esikoinen oli myös Riikka Pulkkisen Raja (Gummerrus).
Papinniemen mieleen on viime vuoden esikoisista jäänyt yksi ylitse muiden: paljon kiitelty Sanna Ravin Ansari (Johnny Kniga).
"Se on ihan mielettömän hyvä romaani, loistava esikoinen."
Esikoisrunoilijoiden puolelta Papinniemi haluaa nostaa esille Marjaana Kurton proosarunot.
"Kannattaa huomioida myös Janne Nummelan Lyhyellä matkalla ohuesti jäätyneen meren yli (Kirja Kerrallaan/Nihil Interit). Se on ensimmäinen runokokoelma, joka käyttää internetin ja sen hakukoneiden mahdollisuuksia painetussa kirjallisuudessa."
Papinniemen mukaan kokoelma avaa oven "jännittävään, uudenlaiseen dadaismin ja kielellisen tietoisuuden suuntaan". Hän huomauttaa, että netissä kukoistava ns. google-runous lisääntynee myös painetun lyriikan puolella.
Huijausjupakka kuohutti
Päättyneen vuoden merkillisimpiä kuohuja oli Tuula Sariolan ympärillä pyörinyt kirjaskandaali. Kaleva paljasti 13. kesäkuuta julkaistussa jutussa, että Sariola ei olekaan itse kirjoittanut nimissään ilmestyneitä dekkareita, vaan niiden takana oli hänen ystävänsä, toimittaja Ritva Sarkola. Lähes parikymmentä vuotta jatkunut huijaus oli Suomessa harvinainen.
Joulukuussa opetusministeriön kirjastoapurahalautakunta päätti, että Sariola joutuu maksamaan takaisin korkoineen apurahoina saamansa lähes 30 000 euroa. Kyseessä oli merkittävä ennakkopäätös, joka oli esimerkiksi Kirjailijaliiton puheenjohtajan Kari Levolan mukaan oikeutettu.
"Se oli surullinen, kummallinen ja typerä juttu", kommentoi puolestaan Papinniemi.
Kirjallisia menetyksiä olivat samalla viikolla sattuneet kuolemantapaukset, kun sekä Uppo-Nallen äiti Elina Karjalainen että Kirjailijaliiton pitkäaikainen puheenjohtaja, runoilija Jarkko Laine menehtyivät elokuussa. Myös ohjaaja ja kirjailija Reko Lundan kuoli lokakuussa. Hänen viimeiseksi julkaisukseen jäi syksyllä puhuttanut Viikkoja, kuukausia (WSOY), jonka Lundan kirjoitti yhdessä vaimonsa Tinan kanssa.