Oulu Pohjankartanon koulun 9A-luokkalaiset ovat valmiita karsimaan kuluja koulustaan. Säästöjä he kuroisivat pidentämällä oppikirjojensa elinkaarta. Pohjankartanon koulun kirjoja ei heidän mukaansa kierrätetä nykyään kovin tehokkaasti. Osa omaksi jäävistä kirjoista on uusia. Myös monisteita jaetaan varsin tiuhaan.
"Turhat työkirjat pois. Meillä on ainakin kielissä ja historiassa sellaisia omaksi annettavia kirjoja, joilla me ei tehdä mitään ja niihin ei tehdä merkintöjä", yhdeksäsluokkalainen Mari Väliaho toteaa.
Koulun antamista työvälineistä voisi nipistää, sillä kynät ja kumit hukkuvat helposti. Oppilaat kertovat koulun sijoittaman tekniikan olevan kivaa mutta pärjäävänsä vähemmälläkin. Säästökohteita löytyy pienen miettimisen jälkeen arkipäiväisistä asioista.
"Uudet vessojen paperiautomaatit on turhia. Ennen oli käsipyyhkeet, mutta nykyisin kaikki vaan leikkii niillä papereilla ja niitä on pitkin lattiaa", Sakari Rautelin kertoo.
Kaikki yhdeksäsluokkalaiset olisivat valmiita supistamaan kerhotoiminnasta. Sen sijaan viimeisenä Juho Kemppainen ja Jukka Halonen luopuisivat aulan penkeistä ja sählymailoista. Aapo Kanto taas pitää kahvion puolia.
Koulu on uudistamassa käytävän kaappeja, vaikka Mari Väliaho uskoo edellisten kelpaavan vielä tulevinakin vuosina. Koska kaapit eivät ole ahkerassa käytössä, vaatteet voisi ripustaa naulakoihin.
Ruoka ja opettajat ovat asioita, joista oppilaat karsisivat viimeiseksi. Ruokaa voisi sen sijaan parantaa. "Tuntuu että jo nyt joka päivä on jotain makkararuokaa", Heidi Vasanoja kertoo.
Koulun ruokalistan näkkileipä vetää oppilaiden nenät kurttuun. Pehmeä leipä maistuisi.
9A-luokan opinto-ohjaaja Ruut Pasanen muistaa, että menneinä peruskouluvuosina ruoka tarjottiin vain näkkileivän kera. Lisäkevihannekset ja salaatit ovat tulleet ruokalistoille vasta viime aikoina.
Oppilaiden säästökohteet tulivat opinto-ohjaaja Ruut Pasaselle yllätyksenä. Eritoten häntä ilostuttaa kirjojen kierrättämisen puoltaminen. Kierrätystä ja järkevää kuluttamista Pasasen mukaan on kouluissa ollut kautta aikojen.
"On ihana huomata, että lapset ymmärtävät, ettei mikään tapahdu itsestään ja oma-aloitteisuus kasvaa", Pasanen kertoo.
Pasanen muistelee, että tilanne oli parikymmentä vuotta sitten pahempi. Opettajia lomautettiin, mikä tällä hetkellä ei tule kuuloonkaan.
Ennen oltiin vähempää tyytyväisiä. Pasasen aikaan esimerkiksi opetusryhmät olivat suurempia. "Koulun tarjoamista asioista on tullut nykyoppilaille itsestäänselvyys", Pasanen toteaa.