Internetin nurjat puolet heijastuvat kirjastoihin. Ekaluokkalaiset pojat saattavat pelata ikäisiltään kiellettyä peliä tai 10-vuotiaat lähettää kuvia teinipornahtavaan galleriaan. Kirjastoilla ei ole eettisiä sääntöjä hankaliin tilanteisiin, mutta ainakaan suodatinohjelmat eivät ammattikuntaa innosta.
"Suodattimia on käytössä tiettävästi alle kymmenessä kirjastossa, ja ammattikunnan yleinen mielipide on voimakkaasti niitä vastaan. Valtaosa kirjastoista on toistaiseksi sivuuttanut kysymyksen ongelmallisesta verkkoaineistosta. Osa on päätynyt keskitien kulkijoiksi."
Näin kertoo kirjastoasiantuntija Tuula Haavisto artikkelikokoelmassa, jonka Mediakasvatusseura julkaisi maanantaina. Kokoelman nimi on Näkökulmia mediakasvatukseen.
Kun kirjastot ennen valitsivat itse kaiken aineistonsa, internet toi niihin runsaudensarven hyvine ja huonoine sisältöineen. Alussa kirjastot lähinnä ohjasivat käyttäjiä tasokkaiden aineistojen pariin, mutta 2000-luvulla ikävät tilanteet alkoivat vaivata.
"Kirjastoissa ongelma ei ole laiton aineisto, kuten lapsiporno, josta voi lähettää tiedon vaikka Nettivihjeeseen tai Keskusrikospoliisille. Hankalaa on laillinen mutta vahingolliseksi tai törkeäksi koettu aineisto ja erityisesti lasten suhde siihen", toteaa Haavisto kirjoituksessaan mediakasvatuksesta ja kirjastoista.
Ei sanelua ylhäältä
Rajanveto rajoitusten ja sananvapauden välillä on vaikeaa. Rajoituksissa vaarana on poliittinen sensuuri, kun taas täydessä vapaudessa ongelmana on lasten suojelu haitalliselta aineistolta.
Yleisiä linjanvetoja ei välttämättä tarvita, sillä yksittäiset kirjastot voivat laatia itselleen hyviä käyttösääntöjä. Kirjastojen omaa päätäntävaltaa on suositeltu kansainvälisestikin.
Myös Tuula Haavisto on havainnut, että mikä tahansa linja toimii, jos henkilökunta seisoo sen takana. Valinnat vaihtelevat suodatin- ja esto-ohjelmista tapaukseen, jossa käyttäjää on autettu muokkaamaan itsestään otettuja rohkeita kuvia kuvankäsittelyohjelmalla.
"Tyytymättömiä sen sijaan oltiin kirjastoissa, joissa suodattimet olivat käytössä jonkun muun päätöksellä. Näin oli voitu menetellä koulun pyynnöstä. Joskus koko kunta on ottanut suodattimet käyttöön kaikissa koneissaan."
Tietotaito levitykseen
"Kirjastojen laaja sisällöntuntemus pitäisi jalkauttaa kaikelle kansalle", toivoo Tuula Haavisto, joka itsekin työskentelee kirjastotoimenjohtajana Tampereella.
Kirjastot voisivat antaa hänen mukaansa arvokkaan lisän mediakasvatukselle. Niiden vahvuuksia ovat aineistontuntemus, media-analyysi, luotettavuuden arviointi ja tietosuojakysymykset. Kirjastoihin olisi helppo houkutella myös sellaisia vanhempia, jotka eivät mielellään lähde esimerkiksi kouluun valistettavaksi.
Suomen kirjastoseura käynnisti viime vuonna mediakasvatusprojektin Uimarengas mediatulvaan - kirjastosta. Se sai opetusministeriöltä jatkorahoituksen täksi vuodeksi. Tarkoituksena on ollut selvittää suodatinohjelmien käyttöä kirjastoissa.
Uusia signaaleja mediakasvatukselle antaa Espoon Sello-kirjaston Game Point, jossa nuoret voivat käydä pelaamassa hyviä pelejä. Samaa mietitään Tampereella, jossa pelipaikkoina voisivat olla internetbussi Netti-Nysse sekä Sampolan ja Hervannan tietotorit.