Suomessa on kovin vähälle huomiolle jäänyt yksi lamavuosien seurauksista. Kun kunnat etsivät säästökohteita joka nurkan takaa, eivät kirjastotkaan siltä välttyneet. Kirjojen hankintoihin varatut määrärahat putosivat 1990-luvun alussa yli kolmanneksen.
Lama on hellittänyt, mutta kirjastojen määrärahat ovat pysyneet siinä, mihin ne kerran säästettiin. Vaikutukset voidaan nähdä suoraan numeroista. Vuonna 1987 Suomen kirjastoihin hankittiin 2,4 miljoonaa kirjaa. Viime vuonna niitä ostettiin 1,6 miljoonaa kappaletta.
Ei julkaistavien kirjojen määrä maassa ole kutistunut eikä kansan lukuhalu kadonnut. Sen sijaan kirjastoilla ei enää ole ollut varaa hankkia hyllyjen täytettä entiseen malliin. Lisäksi tilanne vaihtelee suuresti eri puolilla maata, sillä kukin kunta tekee asioissa omat päätöksensä. Esimerkiksi Pohjois-Pohjanmaan tunnusluvut ovat keskiarvona melkoisestikin paremmat kuin koko maassa, ja tässä suhteessa muu maakunta päihittää vielä Oulun kaupunkiseudun.
Suomen Kulttuurirahaston aloittama Kirjatalkoot -kampanja tulee todelliseen tarpeeseen. Rahasto on varannut 3,5 miljoonaa euroa, josta ensi vuonna jaetaan tukea kaikille kunnille ja kahtena seuraavana vain niille, jotka lisäävät omia kirjanhankintamäärärahojaan.
Rahastossa lasketaan, että näin voitaisiin saada koko maassa kirjahankintoihin jopa 11 miljoonaa euroa lisää, mikä tarkoittaisi 700 000 uutta kirjaa. Aivan niin ruusuiseksi tilanne tuskin muuttuu. Vaikein kynnys on kuntien päättäjien houkuttelussa talkoisiin mukaan. Kulttuurirahaston mukaan useimmille kunnille kymmenen prosentin lisäys määrärahoihin tarkoittaa vain muutamaa tuhatta euroa, mikä ei haittaisi minkään kunnan taloutta.
Toivottavasti kunnissa osataan nähdä Kirjatalkoot tarjouksena, josta ei kannata kieltäytyä. Kirjastot ovat osa suomalaisen kulttuurin selkärankaa, mutta vähitellen nekin näivettyvät, jos ajantasaisia täydennyksiä kokoelmiin ei kyetä tekemään tarpeeksi. Kirjastojen ostot ovat lisäksi elintärkeitä suomalaiselle kirjallisuudelle. Markkinat ovat pienet ja ilman pääsyä kirjastoihin moni pienipainoksinen kirja jäisi kokonaan ilmestymättä.
Suomessa kirjastoja pidetään ehkä liikaakin itsestäänselvyytenä ymmärtämättä, että ne ovat varsinainen kansallisaarre, jonka hyvää toimintaa ei kannata vaarantaa lyhytnäköisesti.
paakirjoitus@kaleva.fi