Suomi on maailman kärkeä sekä kirjastojen käytössä että arvostuksessa. Koulujen ohella suomalaiskirjastot ovatkin julkinen palvelu, josta on syytä olla ylpeitä.
Paineita nykyisenlaista kirjastolaitosta kohtaan tulee kuitenkin kahdesta suunnasta. Ensinnäkin kirjojen lainaus on kääntynyt laskuun. Toiseksi valtion ja kuntien säästöt ovat alkaneet muiden julkisten palveluiden ohella osua kirjastoihin. Niitä on lakkautettu tai niiden toimintaa on supistettu.
Muutamissa kunnissa kirjastot toimivat jo osittain itsepalveluperiaatteella, ilman paikalla olevaa henkilökuntaa. Nyt tällaisten ”kylmäasemien” mahdollisuutta pohditaan myös uudessa Oulussa, jossa lähikirjastoja on parikymmentä.
Pieni kokeilu tähän suuntaan on yliopistosairaalaan tuleva kirjakaappi, joka toimii kirjastokortilla.
Monessa kirjastossa asiakas pystyy jo hoitamaan lainansa ja palautuksensa omatoimisesti. Sama koskee varauksia. Muun avun antajina, esimerkiksi lähteiden esiin kaivajina henkilökuntaa on kuitenkin vaikea korvata.
Myöskään siihen ei pidä tuudittautua, että jokainen asiakas, lapset ja vanhukset mukaan lukien, pystyy mutkattomasti käyttämään itsepalvelulaitteita. Eikä koneilla voi korvata sitä, että tiskin takana istuvat tädit ja sedät takaavat kirjaston rauhan ja pitävät huolta sekä hyllyjen että kirjaston yleisestä järjestyksestä tai lasten satutunneista.
Parempi itsepalvelukirjastokin kuin ei kirjastoa ollenkaan. Parhaassa tapauksessa itsepalvelulla voidaan myös pidentää kirjastojen aukioloja.
Oulussa itsepalvelukirjastojen suuntaan ei pidä silti laajemmin kiirehtiä niin kauan kuin rahkeissa on varaa pitää yllä palvelua tarjoavia kirjastoja.